Kisakumppani
Miss Moneypenny
Muut hevoset ja ponit voit nykyään löytää tuolta tallin hevoset -sivulta.
Miss Moneypenny
Penny
Tamma
Westfalen
s. 2001
170 cm
Re. 130 cm
Helppo A
Omistaja: Inka Kokki
Penny tuli meille monen osapuolen kautta. Eräs paikallinen ratsastaja oli kuullut äidin etsivän kouluhevosta ja kertoi sitten äitille Pennystä. Penny oli ollut kaksi vuotta tosi vähällä liikunnalla ja koko sen ajan hyppäämättä esteitä. Omistajat oli koittaneet myydä sitä, mutta ilmeisesti kukaan ei oikeen ollut siitä pitänyt. Lopulta Pennyn omistajan äiti tuli katsomaan meidän paikkaa Suomeen ja kirjoittamaan sopimuspaperit äitin kanssa. Penny siis oli tulossa meille.
Kuitenkin monenmonen tapahtuman kautta todettiin että hevonen ei ole kouluhevonen; rakenne ei anna periksi myödätä niskasta tai mennä lähellekkään peräänantoa, vaikka takaosa polkisikin alle, vaikka liikkeet sujuisikin. Peräänanto kuitenkin on tarpeellista koulukisoissa Helppo C:tä vaativammissa luokissa. Ekakerralla se kieltäytyi joka kerta hyppäämästä 30 cm kavaletit. Lisäksi Penny oli matkasta ja niin suuresta muutosta tosi stressaantunut. Ei kouluhevonen, ei estehevonen, stressaantunut, ei syö, ramppaa tarhassa... Muistan sen pienen epätoivon, mitä tämän hevosen kanssa tehtäisiin?
Vähitellen, pienet palaset kerrallaan Penny alkoi syömään, se lopetti ramppaamisen. Autoin äitiä sen liikutuksessa ja ratsastelin sillä kentällä ja maastossa. Menin sillä enemmän ja enemmän, menin puomeja, monta puomia, koulua, puomeja en hypännyt ennen kuin kesäkuussa, silloinkin 20 cm ristikoita ja 30 cm kavaletteja. Mutta Penny hyppäsi! Hitaasti ja huomaamatta aloin ratsastamaan sillä enemmän, vaikka minulla ei ollut mitään tarkoitusta koskaan mennä sillä kisoihin tai valmentautua, aloin kiintymään siihen enemmän, vaikka minulla ei ollut mitään tarkoitusta ei se ollut minun ratsastettavani, ei koskaan. Yhtä-äkkiä huomasin, että minä sillä vain ratsastin. Esteleirillä heinäkuun lopussa päästiin hyppäämään ekaa kertaa 80 cm este, se tuntui tosi hienolta ja hyvältä, leirin lopussa menin 60 cm radan leirikisoissa, se oli meidän ensimmäinen rata. Saatiin puhdas, Kawalla menin samoissa kisoissa 80 cm radan, joka oli myös puhdas. Kuitenkin Pennyn kanssa 60 cm rata tuntui suurelta voitolta, se nautti hyppäämisestä, melkeinpä rakasti sitä, sen ilo tuntui tulleen takaisin. Se söi kunnolla eikä rampannut ja ennenkaikkea se lihoi.
Tajusin sitten jossain vaiheessa, että tämä on se heppa, jonka kanssa hommat sujuu ja mistä pidän tosi paljon. Sitten syksyllä äiti sanoi, että voisin mennä Pennyllä kisoja ja valmennuksia, ajatus tuntui ihan oudolta ja kummalliselta, en ollut koskaan ajatellut, että kehittyisin sen kanssa niin paljon. Menin sitten ekaan meidän yhteiseen valmennukseen ja siellä hypättiin ekat 'isot' esteet. Dominique oli sitä mieltä, että heppa sopi miulle, vaikka sen kanssa pitää tehdä tosipaljon töitä. Tottakai sen kanssa pitää tehdä toitä. Riikka oli samaa mieltä, siitä sitten se ajatus lähti, että kisoihinhan tässä ollaan suuntaamassa Miss MP:n kanssa. Kysyin vielä omistajilta, että onhan se ok, ja se oli ok, hoidettiin paperit kuntoon.
Ekoissa kisoissa olin itse ajatellut mennä 80 ja 90cm mutta muiden rohkaisemana osallistuin 90 ja 100 cm luokkiin. Kisat meni loistavasti, vaikka tipuinkin metrissä selästä. Jatkoin radan loppuun ja se sujuikin sitten hyvin. Muitankin kisoja ollaan käyty, hyvällä menestyksellä etenkin noista 100-luokista. Nyt me kisaillaankin vielä vähän aikaa 100 cm tasolla ja katsotaan kuinka rahkeet riittää etenemiseen. Koitetaan Ypäjällä päästä paljon aluekisoihin ja kenties sitten uusien tuulien myötä meidän edistyminen saa vähän vauhtia. :)
Meidän yhteistä matkaa voitte seurata blogista.
♥