169. Tiedostoviidakosta

... poimittuja kuvia! Olkaa hyvät. Vielä voi jossain kuvia olla, mutta koitin nyt tähän poimia mahdollisimman paljon viimeaikaisia kuvia.

Tässä on jotain tunnelmaa! Ekat kuvat Jenna Pääkkösen ottamia

Pariis

Siiri, n. kuukauden takaa.

 

Dalida!

Pennyn uudet kesäpäitset ♥

Oskari syöttää Pennylle banaania :)

Ponien laitsan korkkaus, Belle syö ja Kawa sekoaa 8)

Hyi talviturkin heitto! Heti Vappua seuraavana viikonloppuna! Ja oli muuten kylmää. Nennan kanssa.

 

 

Oskari ja ISO Esko.

 

♥

 

Iida, laatu on vähän huonohko

Ylitaivutus oikeaan, kisaverryttelyä

Tää oli onneks jo käännös ja laukassa, vähän sisäpohjetta vasten.

Eiliseltä puuttuva kisakuva, eli punainen portti :) Muistakaa katsoa
kisakuvia edellisesta postauksesta lisää! :)

Penny oli ihan rättiväsynyt ja hikinen suoritusten jälkeen, itse löysään mahavyötä loppuverkan jälkeen.

Pusu ♥

Paras kisakokoonpano, Penny ja Alpoukki kuvassa. Aivan mahtava kuva!

Helmimummi ja ukki Pennyn kanssa poseeraamassa :)

Hoitaja Meri. Iso apu ♥

Vielä kuvia Iidasta ja minusta.

 

 

 

 

 

168. Epätoivoa, onnea ja oppimista

Tässä jo yli viikko on tainnut vierähtää viimeisimmästä postauksesta, kuvia on kuitenkin vaikka kuinka paljon. Viikon aikana olen ratsastanut melkein joka päivä kahdella hevosella, ihan vain omaksi ilokseni ja oppimisen kannalta. Motivaatio on ollut aika hyvä ja esteratsastuksen ilo on vertaa vailla - ihan parasta!

Toinen hevonen on aina luonnollisesti ollut Penny ja toinen joku tuntareista - Iida, Pariis, Lane, Örkki, Vili ja Siiri nyt ensimmäisinä. Samalla on kiva vähän käydä läpi tuntiheppoja kun kunnolla niillä olen viimeksi mennyt viime kesänä. Nyt on tosiaan se tilanne, että Siiri on muutaman päivän ollut epäpuhdas. Todennäköinen syy on se, että sen kavionpohjat on tosi arat, viimekesänäkin sillä oli pohjalliset ja nyt ne on sille asennettu. Se on muutaman päivää vielä sairaslomalla ja sitten katsotaan tilanne uudestaan. Allu puolestaan on pidemmän aikaa ollut vähän vaihtelevasti kummallinen ja tänään ell kävi piikittämässä sen vuohisniveleen kortisonia. Jos paranee niin hyvä, vanhaa käyttöä voi jatkaa normaalisti, jos ei parane niin sitten jatkotutkimuksiin. Vuohisnivelessä on päällä tulehdus ja nivelneste on huonolaatuista. Se ei välttämättä tarkoita mitään vakavampaa. Tälläviikolla Vilillä jätettiin estetreenit väliin, sillä se on rokotettu juuri tänään. Eli nyt on pari päivää tavallisesta miehityksestä kolme hevosta poissa! Rommin päässä ollut patti todettiin myös harmittomaksi luuliaaksi, potkusta johtuvaksi, joka voi pysyä ennallaan, kasvaa tai kutistua. Harmiton jokatapauksessa.

Pennyn kanssa on mennyt edelleen vähän erikoisemmin. Se toimii hyvin ja on ihan jees, mutta aika haluton. Perjantaina se oli mahtava, innostui tehtävistä ja meni mielellään, lauantaina tunsin jo alkuverryttelyssä, että se on haluton ja nihkeä. Sitten äiti piti yksärihyppytuntia ja Penny kielsi kavaletille ja sarjalle, sekä kerran pystylle. Syy nyt pääsääntöisesti oli minun ratsastuksessa, mutta en silti tuntenut juurikaan oikeaa syytä sille, sillä toin sen sitten reippaasti, kootusti, hitaasti, kovasti, suoraan, vinoon tai täydellisesti, silti se oli epävarma. Olin sitten jo ihan epätoivoissani ja oikeasti surullinen, koska en tiedä edelleenkään mistä ihmeestä tämä kaikki johtuu. Juttelin sitten äitin kanssa ajan kanssa Pennystä ja äiti sanoi suoraan, että ratsastan sitä ihan liian hentoisesti. Muilla ratsastan kuulema niinkuin pitääkin, ohjat kädessä ja vaadin jotain tapahtumaan. Pennyllä ratsastan kuin se särkyisi, kuin pienellä prinsessalla. Tajusin, että sanoissa piilee totuus ja nyt pitää ryhdistäytyä. Lähdin sunnuntain kisoihin paremmalla mielellä, mutta aika epävarmalla fiiliksellä.

80 cm luokka, jonka luulisi olevan helppo, ei ollut meille juurikaan helppo. Penny oli edelleen pohkeen takana aika ajoin. Silloin kun sain sen pohkeen eteen niin se oli tosi hyvä. Luokassa tuli yksi kielto 2. esteelle, joka oli ihan tavallinen pysty. Syy oli juurikin se, että Penny oli pohkeen takana. Otin uudet vauhdit ja oikeasti vaadin nyt sen menemään ja loppurata olikin tosi hyvä lukuunottamatta sarjaa, jolle tulin myös aika pitkällä hevosella. Penny kuitenkin hyppäsi sarjan hyvin, vaikka todella kaukaa.

90 radalle lähdin eri fiiliksellä, otin Pennyn kuulolle jo verkassa ja pyydin sen kokoajan laukkaamaan pohkeen edessä. Se oli rankkaa ja tunsin kun naama oli kuin paloauto, mutta se toimi, verkkahypyt oli kuin vanhalla Pennyllä, joka on mahtava. Se imi esteille ja oli oikein onnellisen tuntuinen. Koko 90 rata oli paljon 80 sujuvampi ja siitä jäi hyvä fiilis, ainut vain, että saatiin tässäkin radassa se kielto, sarjalle. Penny jäi sen pienen hetken kaarteessa pohkeen taakse ja sisäpohjetta vasten ja töks! Siinä se oli. Otin taas vähän itseäni sekä Pennyä niskasta kiinni ja ratsastin tosissani, loppurata oli taas hyväntuntuinen.

Kaikenkaikkiaan kisoista jäi ihan ok fiilis, sillä tunsin mistä ongelma kiikastaa. Ainakin uskoisin niin. Kyllä me ylös täältä selvitään, samat ongelmat meillä oli viimekeväänäkin, liekö kiimoista tai ihan vain siitä, että Penny testaa. Kuitenkin terve ja innokas hevonen se on kun oikein ratsastetaan. Meillä on aikaa oppia ja uskon, että asiat ratkeaa. Laitoin Dominiquelle viestiä kisoista ja Pennystä:

"Penny was okay, we had one stop in both classes. I think that she just was behind my leg and i should be more demanding without being agressiv or putting too much pressure. She is so sensitive now."

 

"Your analyze sounds good , you describe her exactly the way she is. Keep on practicing."

 

Sama suomeksi kuuluu:

 

"Penny oli ok, saimme molemmissa luokissa yhden kiellon. Luulen, että hän (Penny) oli vain pohkeeni takana, minun täytyisi olla vaativampi olematta agressiivinen tai laittamatta liikaa painetta. Se vain on niin herkillä nyt."

 

"Analyysisi kuulostaa hyvältä, kuvailit hänet juuri, kuten hän on. Jatka harjoittelua."

 

Treeniä vain, hevonen ylös ja takajalat alle. Pohjenta päälle ja laukka rullaamaan, so easy, maanantain olin taas aivan kirkkaanpunainen kun puksutin Pennyllä menemään, mutta pieni kommentti joka Satun suusta pääsi: "Nyt huomaa, että jotain on tapahtunut, siehän ratsastat sitä!" Pelasti päivän. Ehkä mulla on sittenkin normaali hevonen, joka osaa kantaa itseään ja pystyy siihen mihin muutkin. Ehkä se herne sen prinsessan nenästä muutti vihdoin omaani. Kohta kyllä kulkee!

Kuvista voitte huomata miun naaman punaisuusasteen mukaan mm. suuttumuksen, ratsastuksen tehon, kuumuuden ja sen kun alkaa helpottaa :D

 

 

On se vaan kyllä niin upea hevonen, pakko sanoa!

167. Millin päässä täydellisyydestä

 

Täydellisyys on illuusio. Siihen ei koskaan tulisi pyrkiä. Täydellisyyttä ei ole olemassa. Täydellisyys on liian täydellistä ihmisen ansaittavaksi, niin paska laji kun olemme kaikenkaikkiaan.

 

MUTTA

 

 

 

Tämä päivä jää mieleen täydellisyydessään, tätä päivää ei ikinä olisi voinut suunnitella olemaan näin hieno, vaan se vain tuli olemaan sellainen.

 

On kesä, rakastan tätä lämpöä, ruohon tuoksua ja tuntua. Lämpimän hevosen tuoksua ja hiekkatien kuulua kavioiden alla. Katselin tyytyväistä, treenattua, hikisenä huuhdeltua hevosta syömässä ruohoa ja sen silmistä paloi ilo, se oli todella onnellinen siinä hetkessä. Mietin, että mikäs tässä itselläkään. Kaikki on hyvin, mahtavasti. Sää on aivan upea. Yli 20 astetta lämminta varjossa, hieman tuulta eikä ötökän ötökkää missään. Ostin jopa hiusshampoota joka tuoksuu kesältä, sen tuoksu tuo mieleen viimekesän.

 

 

 

Kokonaisuudessaan tämä päivä ei poikennut normaalista kovinkaan paljon, fiilis vain sattui täsmäämään kaiken kanssa niin täydellisesti! :)



166. Savonlinna kutsuu!

Ilmoittauduin nyt sinne savonlinnaan sunnuntaina järjestettäviin alue-estekisoihin. Ne on tämän kauden ensimmäiset ulkokilpailut. Päätettiin viikonloppuna, että tiputetaan korkeutta nyt sen verran, että on hyvät edellytykset tehdä siisti rata ja hyppääminen olisi miellyttävää myös Pennylle vaikeammissakin olosuhteissa. Ilmoittauduin 80 ja 90 cm. Tuntuu vähän hassulta mennä 80 cm kun kuitenkin alkuvuodesta olen hypännyt 110 cm puhtaasti, mutta sen jälkeen onkin tullut vaikka mitä. Ollaan me kerran aijemmin menty 80 cm rata, muuten vain yli 90 cm. Ehkä ihan kivaa vaihtelua välillä. Toisaalta Pennyllä harvoin on korkeudesta kiinni, se osaa kieltää myös 30 cm kavaletille. Tavoitellaan hyviä puhtaita ratoja ja hauskaa tekemistä, että alkaisi taas yhteinen arki sujumaan. Sitten heti kun taas menee hyvin niin taso nostetaan 100 ja 110 cm.

Eilen olin Pennyllä koulutunnilla, se oli taas oikein täydellinen! Pidin loimea ulkona ja sisällä sekä laittaessa vilttiä ristiselällä. Alku-, loppu- ja välikäynneillä otin villaviltin ja taittelin sen lautasten päälle lämmittämään. Me mentiin vastalaukkaa ja pohkeenväistöjä sekä avotaivutusta. Penny oli tunnin jälkeen ihan hikinen, mutta tosi tyytyväisen oloinen, haukotteli ja rapsutteli vain. Penny aina hyvällä tuulella hamuaa herkkuja taskuista ja sitä se teki eilen. Pahalla tuulella se vain mököttää tai on kiukkuinen.

Kävin myös Siirillä hyppäämässä, kun äiti sanoi minulle, että sitä pitäisi hypyttää nyt kerran kahteen viikkoon jos sen asenne vaikka paranisi hieman. Aloitin koko tunnin niin, että en antanut kädellä tukea suulle ollenkaan, pidin käden normaalia ylempänä ja jos siiri alkoi painaa kädelle, nostin ulkokädellä ylös ja jätin taas tuetta. Tein myös siirtymisiä istunnalla, kuten viikonlopun valmennuksissa. Se ei toiminut ihan niinkuin Pennyllä, voitte varmasti kuvitella kumpi on herkempi. :D Siiri keveni edestä huomattavasti ja halusi liikkua ihan eri tavalla kun kokoajan ei ole suussa joku kiinni. Alkuverkka meni ihan superisti ja sanoin Merille, että hakee pari palaa sokeria kahviolta, joita sitten annetaan aina onnistumisen jälkeen. Koko tunnin hypyt sujui paremmin kuin ikinä Siirillä, se todella halusi nyt mennä esteille ja kertaakaan ei tarvinnut suuttua. Yksi ainoa kielto tuli sarjan B-osalle, kun toin sen liian hitaasti A-osalle. Siirin on vaikea venyä sarjan väliin, joten se vain oli mahdotonta, se ei ollut millään tavalla Siirin vika. Hieno heppa oli! Annoin sille tunnin jälkeen lämpimän suihkun ja vähän ekstrakauraa elektrolyytin ja B-vitamiinin kera. Kyllä se innokas Siiri siellä kuoren alla vielä on uskokaa tai älkää! :) (Mulla on videoitakin, laitan niitä kunhan saan ne.)

Illalla kävin vielä myös kevyesti liikuttamassa Lanen, sillä äiti meinasi että tänään hyppäisin sillä. Lane oli aika jännittynyt yksin maneesissa ja lopetinkin heti, kun se oli kulkenut muutaman minuutin rentona, jotta saisin jätettyä sillekkin rennon fiiliksen. Yhteensä menin varmaankin vain 20-30 minuuttia. Tänään sitten enemmän, toivottavasti olen hengissä vielä tunnin jälkeen!

Kuvat lauantain valmennuksesta: Iina Kuosmanen