110. Elämä on...

...Kiireistä, hankalaa, stressaavaa ja ihanaa.

On ihanaa kun on ympärillä ihania ja luotettavia ihmisiä ja eläimiä. Oli ihanaa käydä mökillä näkemässä rakkaita, mutta todellisuus on, että kun yksi kiire ja stressaava tekijä on poissa niin seuraava on heti tilalla. Tai ainakin tulossa.

Toisaalta stressi laittaa tekemään asioita ajoissa. Olen aina ollut tosi huono stressaaja ja ehkä sen takia myös jättänyt asiat aina viimeiseen mahdolliseen hetkeen. Kuten kokeisiinlukemisen, koulutöiden palautuksen jne. Mutta hevosten kanssa olen aina ollut tosissani ja siksi myös Ypäjän suhteen tulen varmasti olemaan. Hevosiahan siellä opiskellaan. Siitä se stressi johtuu, olen kerrankin yrittämässä jotain ihan tosissani. Autokoulua stressasin myös, sillä senkin kanssa halusin olla tosissani, enkä olla keskiverto tai huono. Hyvästäkään en tiedä, mutta autokoulun kaikki kokeet on tähänastisista heti menneet läpi, vielä on edessä BE -inssi. Koulustakin aina pääsin läpi ihan hyvinkin arvosanoin, vaikka panostin todella vähän. Ehkä se onnistuminen oli siinä mielessä huono juttu, että tyydyin sitten siihen, en yrittänyt parantaa.

Kuitenkin nyt tuntuu siltä, että tämän pakkaamisen ja koulun alkamisen suhteen voisin juosta päin seinää ihan vain sen takia kun päässä on ihan liikaa ajatuksia. Lisäksi en ole koskaan asunut muualla kuin kotona yli viikkoa. Ja miulla ei ole koskaan ollut hevosta vieraalla tallilla. Odotan koulun alkua kuitenkin todella paljon ja haluan sinne lähteä, välillä tuleva viikko tuntuu ikuisuuden mittaiselta. Kuitenkin: kerkeänkö tekemään kaiken ennen lähtöä ja muistanko ottaa kaiken tarpeellisen mukaan? Kuitenkin tarvitsen vaikka mitä vielä tämän viikon aikana ja niitä en voi pakata. Omista vaatteista on varmaan puolet ympäri pitäjää, leiritalolla ja tallissa ja vanhassa huoneessa, uudessa huoneessa jne. lisäksi en tiedä missä miun tennarit tai lenkkarit on ja en kehtaisi lähteä häihin varustautuneena vain joko kumisaappaisiin tai korkokenkiin... ☺

No nyt neljä päivää tehokasta hermojenhallintaa ja aktiivista siivooja-pyykkääjä-pakkaaja toimintaa.

Onneksi on Penny! Tänään ei ollut jälkeäkään eilisestä jäykkyydestä, neiti oli vallan innokkaalla tuulella. Menin Nennan ja Zipon kanssa kentällä puomeja ravissa ja laukassa. Penny kuunteli ihan hyvin, vaikkakaan oikean kierroksen ympyräpuomit laukassa eivät onnistuneet niin sulavasti, tuli neljän askeleen sijaan kolme askelta tai iiisoja harppauksia. Loppuun me vielä vaihdettiin heppoja Nennan kanssa ja Zippo tuntu oikein kivalta. On kiva aina välillä käydä sellaisen hevosen selässä, jonka saa ratsastettua rehellisesti tuntumalle ja peräänantoon, vaikkakaan Pennyn voittanutta ei ole ♥ Nennakin tykkäs Pennystä, kuitenkin me vaihdettiin takasin ja käytiin loppukäynnit maastossa. Tallilla kylmäsin jalat ja laitoin arnikaa + lämppärit. Kohta menenkin jo takaisin ja iltatallia tekemään, sitten taas pakkausstressiä lisäämään.

Toivottavasti en ole ainut hermoheikko Ypäjälle muuttavien/muuttaneiden joukossa. ☺

Siinäpä vähän avautumista taas kerran. Kylläpä helpotti! Tässä on kesäisiä kuvia meidän pihasta ja tallista sekä rakkaasta hepsusta ♥