121. JOULUKALENTERI 3#

3# Rakas joulupukki...

Tässä olisi muutama ihan tarve ja sitten ihan vain haaveita kivoista jutuista

Olen ollut melko kiltisti tänä vuonna :) 

Siinäpä se sitten, monenmoista toivetta tietenkin on mutta kaikkeahan ei voi, eikä pidä saada. Saappaat tarviin ja oonkin saamassa. Joulussa parasta on kuitenkin sen tunnelma ja perheen keskeinen aika! Hauskaa joulun odotusta kaikille!

Mitä te toivotte joululahjaksi? 

120. JOULUKALENTERI 2#

2# Talvi

Talvi tallilla... Mitä kaikkea se tarkoittaa työntekijän tai tallinomistajan kannalta? Entä treenaamisen? Entäs tallityttöjen ja muiden hevosten kanssa touhuavien? 

Talvi on tallitöiden osalta huomattavasti rankempaa aikaa kuin kesä, hevosia pitää loimittaa paljon enemmän, tarhausajat on rajalliset pimeyden ja kovien pakkasten takia, tallin lämpötilan laskemisen takia on ensiarvoisen tärkeää huolehtia ilmastoinnista ja ovien sulkemisesta ja jos putket sattuvat jäätymään on osattava ratkaista tilanne; vaikka sitten korjaamalla putkia keskellä yötä ja kauhomalla vettä tallin lattialta. Lämmitysten ja kuivaustilojen sähkölaitteiden osalta on osattava toimia taloudellisesti ja turvallisesti. Hokinreikiä hevosten jaloissa, puuttuvia hokkeja, liukastumisia... Tuntienpitoa jäätävässä pakkasessa useita tunteja putkeen, silti se on vain tehtävä. Joinain talvina tulee kausia, jolloin pakkasta on useita viikkoja niin paljon, että hevosten liikuttaminen ei onnistu ja hevosten käsiteltävyys vaikeutuu kun ne keräävät energiaa. Aamulla, kuuden aikaan -27 astetta pakkasta, laitat hevosille tarhoihin heiniä ja tulee 20m/s, kuulostaako herkulta? 

Ei talvi ole vain negatiivista myöskään hevosihmisten kannalta, eikä myöskään tallinomistajien, työntekijöiden tai ratsastustuntien pitäjienkään kannalta. Positiivisella asenteella ja pienellä sisuuntumisella pääsee yllättävän pitkälle vielä siitäkin pisteestä kun tuntuu, että voimat ei enää riitä. Ja kesä tulee aina, se on varma juttu.

Itse en kauheammin pidä talvesta juuri kauhean kylmyyden ja ylipukeutumisen aiheuttaman tumpelo-olon takia. Tallityöt ja muut rutiinihommat kyllä sujuvat niinkuin missätahansa muussakin extreme -olosuhteessa ja illalla on ihana palata lämpimään kotiin, saunaan ja nukkumaan omaan sänkyyn. Talvessa on kyllä paljon hyvääkin, talvimaisema on todella kaunis aurinkoisena pakkasaamuna. On ihana maastoilla hevosen kanssa puuterilumessa laukaten kun kaikkialla on hiljaista, hiihtoratsastus on kokeilemisen arvoista, kun saat hyvän vetokaverin ja -hevosen niin siinä hommassa vierähtää tunti jos toinenkin, aivan kuten perinteisessä laskettelussakin. Ja tietenkin joulu, siinä on ihan oma tunnelmansa... 

Hevosen kanssa talvi on peruskunnon kehittämisen kannalta tärkeää aikaa, silloin harjoitellaan tulevaa kilpailukautta varten, valmistellaan ja treenataan peruskuntoa, tekniikkaa ja suunnitellaan tavoitteita tulevalle kaudelle. Suomen olosuhteissa treenaaminen voi olla välillä haastavaa, koska hevoselle ja ratsastajalle voi terveydellisesti olla haitallista treenata alle -20 asteen pakkasessa, mitkä valitettavasti ovat yleisiä. Se käy keuhkoihin, kokeile vaikka juosta lenkkiä siinä kylmyydessä. Itse koitan treenata Pennyn kanssa talven mahdollisimman tehokkaasti ja pakkaspäivinä kävellään tai mennään kevyesti maastossa ilman satulaa. Samalla se vahvistaa jollain tapaa ratsastajan ja hevosen välistä sidettä - ja on muuten harvinaisen hyvää terapiaa esimerkiksi koulustressin keskellä!

Ratsastuskouluissa pakkaset ovat iso ongelma, meillä pakkasraja kulkee siinä -20 asteessa ja joinain talvina voi tulla viikkojen putki, ettei tunteja voi pitää. Se on haitallista niin taloudellisesti, kuin hevosillekkin, jotka ovat tottuneet säännölliseen liikuntaan ympäri vuoden. Tottahan toki hevosetkin ansaitsevat lomansa ja tuolloin sen saavat, mutta hevonen on kuitenkin luotu liikkumaan, eikä kaipaa lomaa - varsinkaan karsinalomaa, kovin pitkiä aikoja kerrallaan. 

Tästä päästäänkin siihen, että vaikka tallille lähteminen voikin tuntua inhottavalta kovalla pakkasella ja kylmällä, niin silti voisin sanoa, että heppatytöt tykkäävät talvesta. Se antaa niin monia mahdollisuuksia hevosten kanssa, meillä tallitytöt saavat talvipakkasilla liikuttaa hevosia ilman satulaa päivinä, joina tunteja ei voida pitää. Lisäksi hankitreenit, hiihtoratsastukset, vaellukset, rekiajelut ja kaikki talvinen touhuaminen hevosten kanssa on niin hauskaa, että pakkanen varmasti unohtuu. 

Ja se satulahuoneen lämpö kaikkein kovimmalla talvipakkasella, kuuman kaakaon kera...

Lopulta jokainen itse pohtii tykkääkö siitä talvesta vai ei.

En vaihtaisi sitä pois, vaikka kesää rakastankin. 

Tykkään talvesta.

119. Valmennukset

Oijoi kun on mukava viikonloppu takana! Meillä oli siis Dominique Barthelaix'n estevalmennukset lauantai-sunnuntai. Valkkojen lisäksi olin Nennalla ja Jennalla vahtimassa näitä rasavillejä lapsia viimeyön ja sitten sieltä tallustin aamutalliin, kilometrin pidemmällä "työmatkalla" kuin normaalisti. Lauantaina pidin myös talutustunnit ja perus tallihommat ja puunasin kaikki Pennyn tavarat, jotka olivat kovin kaltoinkohdeltuna putsaamatta syyskuusta asti!

Valmennukset menivät oikein mukavasti ja tuntuu mahtavalta kun pääsi taas sellaisen koutsin oppiin jota oikeasti kiinnostaa, että miten meillä menee ja ollaanko me kehitytty. Lauantaina treenattiin "gymnastic" eli jumppaa hevoselle ja ratsastajan aivoille. Dominiquen tehtävät on aina sellaisia, että on pakko ajatella omin aivoin jos niistä haluua selvitä niinkun koutsi vaatii.

Ekan päivän verryttelynä mentiin ympyrällä ravia ja laukkaa, puomin yli. Teemana oli rytmin tasaisuus ja samalla korjattiin virheitä istunnassa ja hevoseen vaikuttamisessa. Itsellä kuulema kesästä on jalat siirtyneet paljon eteenpäin ja vaatii työstöä, että saadaan taas normaaliin. Hevosen piti olla ehdottoman suorana ja puomille tulevan askeleen on sovittava muuhun laukan rytmiin tekemättä rikkoja. D on näissä jutuissa tosi tarkka ja niihin pitää oikeasti panostaa, ohjeita saa kun edes yrittää. 

Siitä siirryttiin pitkänsivun jumppalinjalle (vaaleanpunainen) jossa myös haettiin tasaista rytmiä. Alkuun 21m väli tultiin kuudella laukalla ja loppuun viidellä sujuen. Tehtävä meni ihan hyvin, vaikka laukka ei pysynytkään myötänä, mikä olisi ollut tarkoitus. Tosin Pennyn kanssa laukka vaihtuu radan aikana melkein joka mutkassa vaikka mihin, joten se on pidemmän ajan projekti, näin myös valkun mielestä. 

Siitä siirryttiin oranssille linjalle, jota tultiin kolmella askeleella ensin vain suoraan ja sitten myös takaisinpäin niin, että ensimmäisenä hypättiin innarit ja siitä jatkettiin takaisin alkuun. Tämä tehtävä sujui myöskin muuten hyvin, mutta taas tuli niitä laukanvaihtoja... 

Viimeisenä treenattiin mielenkiintoista jumppaa, jossa oli todella kapeat muuriesteet ja kavaletit niiden edessä.  Ensimmäinen suoritus oli kaikkea muuta kuin kaunis ja tasapainoinen, mutta kaikkien yli päästiin ilman pudotusta tai kieltoa. Loppuun nämäkin sujui jo paremmin, kaikenkaikkiaan lauantai meni vähän vaikeamman kautta hyvin, sillä ongelmat tuli esille ja niihin on olemassa ratkaisut. Penny vaikuttaa vähän jäykältä ja Dominique suosittelikin hierojaa mahdollisimman pian, muuten on kuulema ihan entisellään, mutta pientä varovaisuutta on havaittavissa niin minun ratsastuksessa, kuin Pennyn eteenpäinpyrkimyksessäkin. 

                                          

Videolla muuten näkyy joissain kohden hyvin se freejump -systeemi!

Kiitos Anastasia videosta! 

Tänään eli sunnuntaina me sitten mentiin ratatehtävää, johon oli väliin ujutettu pari kavaltettia niin sanotusti "checkpointeiksi" eli katsottiin että polle on edelleen lapasessa. Verryttely tehtiin itsenäisesti, mutta Dominique vahti silti kuinka me sitä tehdään ja antoi yleisesti kaikille ohjeita, kuinka hevosta kannattaa verrytellä. Ja tietenkin painotti sitä, että jokainen hevonen on yksilö ja vaatii omanlaisen verryttelyn. Alkuun oli taas, etenkin tällä kavalettilinjalla, vaikeuksia laukan myötänäsäilyttämisen kanssa, mutta kun esteet nousi niin keskityttiin sitten Pennyn kanssa vähän paremmin ja laukatkin säilyi hyvin. Epäröinnistä tai liiasta varovaisuudesta ei ollut tietoakaan ja valmennus meni kyllä meidän osalta ihan nappiin! Mentiin viimeisenä ratana 100 cm ja se oli se kaikkein onnistunein rata. Tästä on oikein hyvä lähteä itsenäisyyspäivän skaboihin. Johanna oli ottamassa tästäkin päivästä videoita ja laitan ne sitten erikseen, erillisiä selityksiä en taida tehtävistä kirjoitella, kun videolla näkyvät kuitenkin, alla on ratapiirros.

TÄÄLTÄ VOITTE KATSOA VIDEOITA sunnuntailta, kaikkine onnistumisine ja epäonnistumisineen.

Juttelin D:n kanssa myös Ypäjästä ja monesta muusta Pennyyn ja minuun liittyvästä asiasta lauantaina ja hänkin oli sitä mieltä, että olen tehnyt ihan oikean valinnan kun ottaa nämä olosuhteet huomioon. Olen kyllä oikein iloinen kun ollaan saatu niin huippu valmentaja, joka sopii meidän treenityyliin ja on sitoutunut valmentamaan muustakin kun rahasta, ja kyllä juttelimme tästä myös tänään äitin ja Dominiquen kanssa. :) 

118. JOULUKALENTERI 1#

1# Ypäjän arkea

Blogin ensimmäinen joulukalenterin luukku käsittelee Ypäjän arkea Ratsastuksenohjaajaopiskelijan kannalta, siltä perusteelta minkälaisen käsityksen sain siellä ollessani n. 3 kuukautta.

Alkuun on helpompaa ja tutustumista, vaikkakin jo ensimmäisellä viikolla oltiin tallitöissä ja hoidettiin hevosia. Alkuun teoriatunnit ja käytännönharjoitukset tuntui aika turhauttavilta, vaikkakin kyllä tärkeiltä, opiskeltiin hevosen harjausta, satulointia, suitsintaa, suojien laittoa, vetosolmun tekoa, heinien punnitsemista, karsinan siivousta jne. eli ihan perushommaa ainakin minulle, joka olen tehnyt tallitöitä koko ikäni. Toisella viikolla taisi olla ensimmäiset ratsastustunnit, joilla ei päästy vielä laukkaamaan vaan enemmänkin taisi opettaja katsella lähtötasoa ja sitä, kuinka lähtee sitten meidän kanssa hommia työstämään. Hevosia meillä kymmenellä oli käytössä kuusi, eli mentiin kahdessa viidenhengen ryhmässä ja hevosista viisi meni kaksi tuntia päivässä. Näin tehdään siis ensi kevääseenkin asti ja hevoset vaihtuu aina 1-4 viikon välein, kokoajan ei mennä samalla. Ratsatustunteja oli kaikilla päivittäin:

Maanantai ja tiistai: koulua

Keskiviikko: puomeja

Torstai: esteitä

Perjantai: koulu tai maasto

Viikonloppu: käyntimaasto toisena päivänä, toisena vapaapäivä

Itse en kovin paljon ihan ratsastamisesta tänä aikana oppinut, istunnan parantamiseen sain kyllä paljon parannettavaa ja ajateltavaa, niin uutta kuin myös vanhoja vinkkejä, eli mitä tiesinkin jo epäkohtia olevan mm. sisäkäsi jää välillä vahvaksi, istunta valuu kaarteessa ulos, käsien asento jne... Opettajana toimii rokeilla alkuun Perttu Pasuri ja myöhemmin mukaan tulee Vinnu, Susu jne. Itse kerkesin olla Pertun tuntien lisäksi myös Salla Varentin tunnilla. Ratsastuksen jälkeen varusteet putsataan aina. Ekalla tunnilla ratsastavat menee keräämään kakkoja tokan tunnin ajan, ellei olla päivätallissa. Myös puomit ja esteet laitetaan paikoilleen ja raivataan, pohja ja ura tasoitellaan ja lantasaavit tyhjennetään aina tuntien jälkeen. Toka tunti tekee tietenkin ekan tunnin jutut.

Ratsastuksen lisäksi päivittäiseen ohjelmaan kuului lisäksi yksi tallivuoro, joko aamu-, päivä- tai iltatalli. Nämä vuorot vaihtui viikoittain niin, että yksi viikko oltiin aamussa, yksi päivässä, yksi illassa. Iltavuoroviikon jälkeen jäätiin viikonloppuvuoroon ja sitten alkoi taas alusta, aamu, päivä.... Viikonloppuvuoroa seuraavalla viikolla sai aina perjantaivapaan, silloinen päivätalli hoitaa myös vapaallaolijoiden aamutallin ja hevosten liikutuksen, mikäli joku hevonen jäi liikuttamatta. Viikonloppuvuorossa myös liikutetaan kaikki ryhmälle kuuluvat hevoset ja viikonloppuvuoroon kuuluu kaikki tallivuorot. Aamutalli alkaa 06:00 ja kestää 08:00 välillä käydään aamupalalla, mutta monesti menee myöhempään, tallivuorot siis venyy paljon sen mukaan minkä verran hommaa on ja sään ja loimitustenkin mukaan. Päivätalli 11:00-13:00 sisältäen ruokatauon. Iltatallia ennen pitää käydä syömässä ja iltatalli tehdään sitten yhteenputkeen 16:30-20:00, viikonlopun iltatalliin kuuluu myös yöheinät, jotka jaetaan 20:30.  Tallivuoro tehdään aina samalla ryhmällä jossa on 3-5 ihmistä, ryhmät jaettiin meille heti ensimmäisenä päivänä. Vastuukarsinat on oma ratsastettava ja nimikot, jos ei saa omaa ratsastettavaa niin sitten joku ekstraheppa, esim nelostallin yksäreitä. Tallivuorot siis tehdään aina nelostallilla ja nelostallin ratsastuskoulussa. Erilliset vastuualueet vaihtuu viikoittain ja ne tuli aina edellisenä sunnuntaina lapulla ilmoitustaululle. 

Omat karsinat siivotaan joka päivä kaksi kertaa riippumatta tallivuorosta! Samalla on huolehdittava kuivituksesta, juomakupin ym. puhtaudesta. Viikkosiivous tehdään kerran viikossa, yleensä torstaisin, silloin pestään karsinan seinät, kalterit, ruoka- ja vesikupit ja pyyhitään pölyt kaltereista, sekä tarkistetaan liitutaulun siisteys. Siis jokaisella hevosella on oma liitutaulu jossa on ohjeita mm. ruokintaan. Tallimestari käy välillä katsomassa onko karsinat siivottu hyvin. Karsinat käännetään vain tallimestarin käskystä, mutta n. kerran kuukaudessa. Poikkeuksena Tellu jolla on aika märkä karsina, sitä piti kääntää kahden viikon välein. 

Ratsastuksen ja tallitöiden lisäksi oli teoriatunteja ja käytännön tunteja, eli harjoiteltiin kaikkea hevosten hoitoon ja tallijuttuihin liittyvää. Itse kerkesin suorittamaan ruokinnan, eläinlääkinnän ja tuotantoympäristön kurssit, mutta lisäksi on esim. ratsastuksen teoriaa, ratsastuskoulutoimintaa, yrittämistä, kengitystä, valjastyötä jne. Käytännössä harjoiteltiin jo edellä mainitsemiani sekä sen lisäksi ketjusiteen tekoa, ruokien tunnistamista... 

Kouluajan ulkopuolella piti siis vastuukarsinoiden lisäksi huolehtia omasta nimikosta ja ratsastettavasta. Hoitoon kuuluu mm. varusteiden hoito, hevosen ulkonäön siistiminen, varusteiden korjaus tarvittaessa ja vaihtaminen mikäli ei sopivia, perushoitoa siis, lisäksi kavioiden kuntoa ja pituutta piti tarkkailla ja varata aika kengityspajalle ja myös viedä/tuoda se heppa ajoissa kengitykseen. Tallin liitutaululle tuli aina viesti esim. "to heinäkuorma klo 8" ja silloin aina purettiin heinäkuorma, muu ohjelma jäi sitten joko myöhempään tai välistä. Eli lukkariin saattoi helpostikin tulla samana päivänä lisää 2h ohjelmaa ja sitten olikin peruttava kaikki muu ohjelma esim. oman hevosen liikutus tai nimikon hoito ja tehtävä ne myöhemmin. 

Vielä jatkuu: Aina torstai-iltaisin on ratsastuskouluavustus 16:30-20:00 ollaan laittamassa tuntiheppoja valmiiksi ja talutetaan kaksituntia tenava- ja alkeistuntilaisia vanhempien rokkien pitämillä tunneilla. Kaikki muut oli taluttamassa paitsi iltatallilaiset. 

Asunnolla oloon minulla itsellä jäi yleensä aikaa illasta ja pari taukoa päivällä, hevosettomilla varmasti on enemmän aikaa oleskeluun ja esim. kuntosalilla käymiseen, mutta itse monesti vietin asunnolla sen ajan kun söin, kävin suihkussa tai nukuin. Asunnot rokeille on kanerva- asuntoloita, jotka on viihtyisiä ja mukavia. 

Haluan vielä painottaa, että omasta mielestäni ypäjällä ei ollut rankaa fyysisesti, vaikka ohjelmaa tursuaakin joka tuutista. Mutta aikataulun tiukkuus teki omasta treenaamisesta ja oman hevosen huolehtimisesta todella vaikeaa, mikä aiheutti kamalaa stressiä, lisäksi suurin osa siitä mitä tein ypäjällä, on mahdollista tehdä ja oppia myös täällä kotona ja varmasti monessa muussakin paikassa. En silti sano ettei ypäjä sopisi jollekkin, meille se vain ei ollut oikea paikka. 

Laitan tähän yhden päivän ohjelman ihan vain suuntaa antavasti, mutta muistakaas että ohjelma tosiaan tälläisessä koulussa muuttuu ihan joka päivä. 

05:40 herätys

06:00 aamutalli

07:00 aamupala

07:30 aamutalli jatkuu...

08:15 teoriatunti/heinäkuorma/viikkosiivous jne.

09:30 hevosten laitto I tunnille

10:00 ratsastus (tokalla tunnilla ratsastavat kakkojen ja esteiden ym. huolehtiminen)

11:00 hevoset purku (toisen ryhmän ratsastus) [päivätalli]

12:00 ruoka (niillä jotka ei ole päivätallissa on vapaata 13 asti)

13:00 teoriatunti

14:30 teoriatunti

16:00 ruoka

16:30 iltatalli (vastuukarsinat, nimikkohoidot ym. niillä kellä ei ole iltaa) [torstaisin ratsikouluavustus 20 asti]

Toivottavasti tästä oli apua ypäjästä haaveileville, parhaan kuvan saa kuitenkin itse kokemalla ypäjän. Oikeaa kuvaa tästä paikasta ei saa ennen kuin sielä asuu, en varmaan itsekään asunut lähellekkään tarpeeksi kauan, mutta kuitenkin omille hermoille ihan tarpeeksi ☺ ja tämänkin oli ihan pintaraapaisu siihen maailmaan. Kysyä saa jos jokin askarruttaa, mutta myös soveltuvuuskokeissa kannattaa rohkeasti kysyä opettajilta ym. 

117. Pieni ponilapsi vain

Ulkona on aivan järkyttävän kylmä! Täällä Kontiolahden seuduilla ei ole lunta kun ihan vaan sellainen näkyvä kerros, mutta pakkasta ja tuulta senkin edestä. On pitänyt kaivella toppaloimia lokeroista etenkin noille klipatuille nakuille. Pennylläkin on ollut jo tallissa sellainen ohut 200g toppis ja ulkona toinen 200g kaulakappaleella, mutta silti Pennyä paleli tänäänkin niin että koko hevonen tärisi. Se on siis klipattu (ihan ite). Vaihdoin sille sitten sisälle paksumman toppiksen ja sen jälkeen olikin ihan tyytyväisen oloinen neitonen.

Paksu toppis päällä, näyttää kyllä ihan ulkoloimelta.

Tuhkimo ♥

Pikkumyy ♥

Tällä viikolla oon kerennytkin tekemään monenlaista aamutallien ja iltatallien lisäksi, oon treenannut niin Pennyn kuin Larankin kanssa, sen lisäksi kävin eilen ponityttöilemässä Kawalla. Nypin Pennyn ja Kawan harjat, kävin tänään Oskarin judossa katsomassa vyökokeen (natsat tuli!) ja oon käyny kolmesti sellaisen viiden kilsan lenkin. En tiedä johtuuko tää ylienergia kotiinmuutosta mutta varmasti se ihan vain positiivista on ja ei ainakaan kunto huonone! :)

Koulukisoissa menen Laralla varmaankin Helppoa B:tä, äiti oli sitä mieltä, että voisin ihan hyvin mennä A:han mutta en  kokenut sitä sopivaksi kun ekaa kertaa ratsastin, tuli nimittäin sellainen tunne, että ei se ainakaan tasapainoiselta ja kauniilta näytä... En osaa istua enää ollenkaan hevosen selässä, en tiedä miten 3kk aikana voi näin paljon mennä taaksepäin, mutta ilmeisesti se ihan mahdollista on. Toiseksi Lara on taas niin erilainen hevonen kuin Penny ja muut millä nyt ypäjällä menin (suokkeja) niin tuntuu että ne "aakkoset" pitää vielä löytää ennen sen kummoisempia suorituksia. Mutta reeniäreeniä! Pennyn kanssa mennään 90 ja 100 cm niin kauan, että saadaan rutiinit takaisin, nehän on ollut jo viimetalvesta asti vähän hukassa ja tämä kausi onkin mennyt ihan päin persettä tuon kisaamisen ja edistymisen kanssa. Mutta ei kiireellä niin kaikki menee toivottavasti ihan hyvin, ainakin nyt Penny on toiminut kuin ajatus, se on niin mahtava, tekee myös kaikki koulujutut niin kiltisti, vaikkakin se muoto... Mutta se nyt ei sen kanssa haittaa mitään ja keskitytään ihan muihin juttuihin, se tulee sitten joskus jos tulee. Tulevaisuudessa kisaamisen luulisi ainakin olevan helpompaa kun pääsee itse ajamaan kisoihin, ainut mikä on aina hankittava on traileri, mutta ainakin kinkkukisoihin sain jo trailerinkin!

Se on varmaan joku kohtalo kun aina se on Pennyn
karsinan valo joka on palaneena, kesällä toisesta
karsinasta ja nyt 2 pv. kotiintulon jälkeen tästä,
missä Penny nyt asuu... :(

Selän klippausrajaa

Arvaatte varmaan mikä ratsastusvaruste on seuraavaksi hankintalistalla....
Saappaat on taas kulunu puhki, nää sentään kesti sen 1½ vuotta, mikä on jo ihan
ennätyksellistä. Ja vetoketjut on edelleen ehjät!

Neiti ratsikamoissa. Toimikin tänään kuin unelma! 

Huomenna olisi kokopäivä aamukuudesta tallilla, tiedossa on perustöiden lisäksi talutustuntien pitämistä, varusteiden puhdistusta ja Dominiquen valmennukset. Ja illalla menen vahtimaan naapurin "lapsia" etteivät pistä bileitä pystyyn kun vanhemmat on poissa. Eihän meidän Nenna semmosia! ☺


P.S: Mietin sellaista hienoa ideaa kuin joulukalenteria, aloitan sen huomenna omien ideoiden pohjalta, mutta laittakaas toiveita tulemaan, eli joulukalenterin ajan 1.-24.12 tulisi jokapäivä normipostauksen lisäksi jokin erikoispostaus. Toiveita!

116. Vīta est tempus optimum hominis

Otsikko tarkoittaa, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Tässä tulee vielä pommi niille, ketkä ette tästä jo tiedä: Lähdin Pennyn kanssa Ypäjältä kotiin ja lopetin sen. Siis en opiskele nyt mitään.

Syitä kysellään ja ihmetellään kovasti, mutta suurin syy on se, että en kokenut pääseväni tarpeeksi treenaamaan Pennyn kanssa niinkuin sen kanssa pitäisi treenata. Lisäksi aina myöhäinen ja kiireinen ajankohta päivittäin vähensi niin treenausmahdollisuuksia kuin -motivaatiotakin. Valmentajia oli todella vaikea tavoittaa, kävin muutamissa valmennuksissa, jotka mielestäni olivat hyviä, ei mitään vikaa, mutta kun käy valmennuksessa n. 3 krt/kk niin ei siitä sellaista tukiverkostoa itselleen saa rakennettua kuin täällä kotona, valmennuksia ja tunteja on viikoittain ja lisäksi ratsastuskouluntunneille pääsee osallistumaan niin Pennyllä kuin muillakin tuntihepoilla ja -poneilla.

Kisoihin en kerennyt ollenkaan koko aikana, vaikka mahdollisuuksia oli kyllä miltei joka viikonlopussa ja viikossa, jossain vaiheessa en enää kehdannut edes miettiä kisoja, kun sinne olisi ihan kylmiltään ilman kunnon treeniä pitänyt lähteä. Tämä kaikki yhdistettynä muihin asioihin aiheutti tosi pahaa stressiä, mietin jo välillä, että jos pelkkä Penny tulisi kotiin. Mutta en missään nimessä halua elää ilman Pennyä ja sitä mahdollisuutta, että voin itse päättää mihin kisoihin ja valmennuksiin menen ja muutenkin, ainakin hevosenomistajat tiedätte, millainen ajatus on jos se oma heppa lähtisi omasta elämästä pois (edes hetkeksi).

Ei sitä kestäisi. 

Kova ikävä on kavereita, joiden kanssa vietin mukavat ajat Ypäjällä ja sen ulkopuolella. Teitä onneksi näkee vielä jatkossakin. Ypäjä vain ei ollut paikka meille ja kotona voidaan paremmin ja päästään miettimään omaa tulevaisuutta niin heppamerkeissä kun sen ulkopuolellakin. Monet kysyvät mitä aijon tehdä seuraavaksi, olen sanonut että "En tiedä, enkä vielä haluakaan." Teen nyt kotona töitä ja treenaan niin kauan kun se kuningasidea saapuu ja sitten katsotaan uudestaan, ehkä pidän hepat harrastuksena, ehkä hankin ammatin.

En mie tiiä vielä. 

Mutta sitten siihen, että täällä kotona olen ollut nyt 1½ viikkoa ja aivan mahtavan valtavasti olen kerinnyt touhuamaan, viikonloput on jo kaikenlaista ohjelmaa täynnä jouluun asti, niihin kuuluu niin kisoja, valmennuksia, pikkujouluja, juhlia kuin töitäkin. Tulevana viikonloppuna on DB valmennukset joita olen ikävöinyt hyvin paljon, sitten 6.12 Wintercupit Pennyllä, 8.12 Wintercup koulukisat Laralla ja seuran pikkujoulut Kerubissa, 9.12 omat synttärit (19v.), 15.12 Kinkkukisat opistolla Pennyllä.

Kisailutkin toivottavasti lähtee nyt käyntiin, ainakin nyt päästään paremmin tästä muuallekkin kisoihin kun sain sen BE kortin suoritettua tuossa lokakuun loppupuolella. Tästä on hyvä jatkaa hyvällä fiiliksellä. Koulun lopettaminen ei ainakaan toistaiseksi ole tuntunut ollenkaan, missään vaiheessa eikä miltään kantilta väärältä päätökseltä. ☺

Laitetaas vielä tästä näitä kuvia Ypäjältä, näitä ei kovin paljon ole ja jonkun aikaa ovat olleet jo fb:ssä :)

Carl-Harry Freyn valmennuksista Haimihallista
lokakuun alkupuoli

Tunnilta opiston Ehdokas - Suokilla,
edellisessä postauksessa enemmän Ehdokkaasta.
Huomatkaa kuinka tyylikkäästi makailen kaulalla-.-

Minun rakas Penny on paras ♥