133. Elämän suuntia

ÄÄÄH! Oon monta päivää miettinyt pääni puhki ja en vieläkään keksi mitä haluan tehdä isona. En voi elää sellaisella tyylillä kuin "katsellaan päivä kerrallaan." Kokeilin sitä kuukauden ja se ei tosiaankaan sovi minun hermoille, olen kai sitten jonkinsortin kontrollifriikki, mutta minun on pakko suunnitella tulevaa jonkun verran. Muuten tuntuu, että tulevaisuus nousee kuin sankasta sumusta rakennettuna muurina eteeni ja sen läpi pitää koittaa tunnustella sokkona, tietämättä huomisesta tuon taivaallista. Ei onnistu ei.

Hepat haluan pitää aina elämässä, sillä ne on siihen jo niin kauan kulkeneetkin ja jos ne nyt tempaistaan pois, niin olisi sama kuin matto kiskaistaisiin jalkojen alta. Hevosten suhteen suunnitelmia on helppo tehdä eteenpäin. Se on kuitenkin sen verran pysyvää. Pennyn kanssa valmentautuminen ja kilpaileminen tuo suunnitelmallisuutta ja rutiineja päiviin, sekä antaa niille merkityksen.

Mutta, en jaksa aina olla hevosten kanssa. Mietin juuri, kuinka tylsää elämä tulisi olemaan jos meinaisin jäädä kotiin tekemään töitä vielä vastaisuudessakin. Kaipaan jotain vaihtelua ainaiseen kotonaolemiseen ja tallitöihin. Välillä niin kovasti haluan irti hevosista ja heppatytön roolista, edes väliaikaisesti, viidesti viikossa kahdeksan tunnin ajan. Tämä tarkoittaisi joko normaalia vuorotyötä tai opiskelua johonkin ammattiin tai jotain aineopintoja. Olen aina ollut aktiivi-ihminen ja mieleltäni vähän tuuliviiri, menen ja tulen, mutta silti mietin ainakin vähintään alitajuisesti tarkkaan valintojani. Silti tulen pettymään, huomaamaan, että nyt on tehty taas väärä valinta. Mutta joskus vääräkin valinta on siinä mielessä oikea, että siitä on ottanut jotain onkeensa, oppinut. Ihminen tekee virheitä niistä oppiakseen, eikä tule koskaan onnistumaan täysin, jos aina välttelee virheitä. 

Siksi päätänkin nyt elää mukavan välivuoden loppuun tehden niitä asioita joista pidän, aijon hakea opiskelemaan tai tekemään töitä - kunhan keksin oman juttuni. Ja ennenkaikkea aijon olla stressaamatta turhia asioita ja opin jokaisesta virheestäni, vaikkapa sitten kantapään kautta. Ja teen kaikkea kivaa kavereiden ja muiden otusten kanssa, koska sehän sitä elämää on. Elämä on elämisen arvoista. ♥