19. Keksiviikko

Keskiviikko 16.11.2011

Keskiviikkona hommat alkoi heti aamusta yhdeksältä, ei kuitenkaan aamutalliin menemistä, vaan talutustunti Siirillä. Yhdeksän aikaan hain sen sisälle ja laitoin valmiiksi, puoli kymmenestä kymmeneen kestävällä talutuksella käytiin kääntymässä hiekkakuopilla ja takaisin. Maassa oli lunta ja kokoajan satoi lisää, ehkä se talvi kohta tulee. Ei sillä että kamala ikävä olisi, mutta mielummin lumista ja kylmää, kuin pimeää, tummaa ja kylmää! Ja talvella otetaan kyllä useammat hankitreenit neitin kanssa!

Siiri, Jyrkän Tyttö

Heppoja hakemaan :)

Keskiviikkoisin on aina päivätunti, eli päivätunnin hepat sisälle ennen yhtä. Laitoin ne satulaan asti ja lähdin sit kotona käymään.

Moi oon Örkki! :)

Iltapäivällä otin kaikki meidän omat hepat sisälle ja laitoin loimet kuivumaan. Laitoin Lanea valmiiksi, aijoin nääs mennä ratsastamaan pikku-ukolla. Satu otti Tarun ja Helmin kanssa yksärit sisälle, äiti piti yritysesittelyä aikuisopiston opiskelijoille. Laitoin Lanelle Bellen satulan, koska se on sille ihan ok sopiva ja miun omalle istunnalle paljon parempi kun Lanen oma koulusatula. Lisäks aikeena oli mennä puomeja ja ristikkoa, joten koulusatula - ei niin kiva.

Ratsii lähös. Anteeksi Satu M-G, Lane
ei suostu olemaan järkyttymättä kuvia
otettaessa :D. (Satu aina valittaa että
lanesta on vaan järkyttyneitä kuvia!)

Menin Lanella ensin ihan perus alkuverkkaa, ravia ja käyntiä. Laitoin sit ite puomit ja yhen ristikon toiseen maneesin päähän, Jaanalla oli yhtäaikaa ratsastusterapia maneesissa. Menin puomeja ravissa ja laukassa aika kauan, Lane rentoutu kivasti eikä tuijotellut juuri mitään. Sit menin ristikkoo kaikista ilmansuunnista. Tein vielä kaikenlaisia kääntöjä ja vääntöjä ja Lane oli superkiva. Mutta en varmaan koskaan ole hikoillut niin paljon kun nyt Lanea ratsastaessani, mutta oli kyllä hepsullakin kuuma! Loppuverkan jälkeen siivosin kakat ja raivasin puomit ja tolpat pois maneesista. Olin just lähössä tallille kun Satu tulee ja sanoo et Lane menee tunnilla, joten otin Bellen satulan pois ja kiikutin Lanen oman paikalle, entistä kuumempi siinä tuli. Mutta kuten sanotaan; tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Ite en kattonu et meneekö Lane. No sille ei pieni lisäliikunta tee pahaa!

Heppa reenin jälkeen <3

Sitten laitoin parit tuntihepat vielä ja olin tallilla, järkkäilin ponien huoneessa suitsia pakettiin ja satuloita paikoilleen, lisäks harjasin hiekkaset suojat. Jos nyt onnistuisin pitämään sen huoneen siistinä, toistaseks ainaki oon onnistunu. Otin Larasta pari kuvaa odotellessa sen ratsastajaa:

Sitten vikan tunnin jälkeen tein Satun kanssa iltatallin vanhalle ja laitoin Pennyn valmiiksi ratsastelua varten. Satu oli sammuttanu jo maneesista ja kaikkialta muualtakin valot, joten ajattelin mennä kentällä, kun kentän valot on vähän taloudellisempia sytytellä. Kenttä oli tosi hyvä verrattuna pakkasiin, jotka oli ollut. Ei oikeastaan yhtään kova, vaan ihan juuri sopiva. Menin n. 45 min, ihan perus koulua. Taivuttelua ja väistöjä, temponmuutoksia ja kaikkea sellaista avuille tuovaa. Penny tuntu kivalta! Ostin muuten Pakelta ihanan satulahuovan, Glen Gordonin ja ei ollu kallis! Onneks äkkäsin sen muiden huopien joukosta! Väri on tollanen punaruskea-oranssi, mut kiva kuitenkin!



Ennen ratsastusta meinasin saada sydärin kun Pennyn etujalan kengän etukäänne (se kengän rautajuttu siinä eessä) jäi oven alaportaan metalliin kiinni ja koko polle meinas lentää turvalleen. Kamala pyristely hetken, mut onneks se käänne väänty ja irtos ja Penny pääs irti. Kaikki oli ok, hakkasin sen käänteen vasaralla oikeinpäin ja lähin ratsastamaan pimeälle kentälle, joka onneks kuitenki valaistui valojen ansiosta.

Tämä on siis käänne, tällähetkellä vääntyneenä..



Sitten ratsastuksen jälkeen hoidin Pennyn ja annoin sille iltaruuat ja lähdin kotiin. Meni melkein kymmeneen, joten siksi eilinen kirjoitus jäi tälle päivää.

Postaukseen tuli ihan kivasti kuvia, vaikka niiden laatu ja aiheet ei mitään parhaita ole. Mutta kuitenkin. Seuraavaks kirjotan tästä päivästä ja huomenna teen jotain erikoisempaa, ainakin yritän. Tuntihevospostaus tulee kun on aikaa tehdä niin pitkä ja perusteellisesti tehty postaus! :)

19. Pakkaspäivä

Mä oon sievä poni ;)

Tossa miulla toi unelmakypärä, vaikkakin
äitin. Mut se on niiiin ihana <3
Kuva eilen otettu. Penny; evvk-.-

Menin tänään taas kouluun, oon ollu kiltisti koulussa tällä viikolla!:)
Koulun jälkeen oli Bellellä talutustuntipuolikas ja talutin sen maneesissa kamalan kovan tuulen vuoksi. Kädet jäätyi ja nenänpäätä kylmi tällä säällä HUHHUH ja vielä ei ole edes kylmä!! Talutuksen jälkeen laittelin Bellen varusteet paikoilleen ja päätin mennä Kawaponilla tunnille, kuitenkin ekalle tunnille tuli vähän kiire, joten menin vasta toiselle.

Ikivanha kuva Bellestä :)

Harjasin Kawan ja menin ottamaan Aadan sisälle, kun oli vielä viimeisenä Nitan kanssa ulkona. Maneesilla oli hieroja hieromassa äitin Pariisia, joka nautti hieronnasta mielettömän paljon, niin rentona sitä harvoin näkee. Ensi kerralle hankin sponsorin tai 35 euroa ja ostan Pennyllekkin hieronnan, sen se on ansainnut! Syötiin Nannen kanssa donitsit kahviolla ja mentiin vanhalle, ite laitoin Kawan loppuun ja Nenna laitto Rommin Satulle valmiiksi. Siitä sitten mentiin tunnille.
Tunnilla mentiin puolikkaalla maneesilla puolet ryhmästä ja puolet toisella puolella. (tajusitteko? :D) Mentiin kulmaan ratsastamisharjoituksia, kääntämistä ja voltteja. Alkuvertymisen jälkeen otettiin mukaan avoa, jonka poni teki yllättävän hyvin! Sitten laukka-ravi-käynti-laukka siirtymisiä jotka nekin meni vallan loistavasti. Kaikinpuolin poni oli ihan huippu! Tunnin jälkeen Kawa jatkoi vielä lasten tunnille ja Väiski meni samoin tunnilla. Laralla oli vapaapäivä, ansaittu sellainen ja Pennyllä samoin. Äiti oli jo jakamassa vanhalle heiniä ja ite jaoin sinne väkirehut ja hoidin sen P:n takajalat ja annoin omenaa ja leipää, jotka se kyllä nirsoilee.


Voisin laittaa jonkun teeman mukaisia kuvia vaikkapa huomiseen postaukseen, mutta en keksi minkä... Ideoita?? :) Aikaisemmissahan on jo poniajat, näyttelyt, Kawan ja miun kisat ym... :)


Sitten siihen kuvahaasteeseen:

1. Aukaise neljäs tiedostokansio, jossa säilytät kuviasi.
2. Aukaise kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. "Selitä" kuva.
4. Haasta kolme muuta bloggaajaa
Samoin kun viimehaasteessa, en haasta ketään tai haastan kaikki, koska melkein kaikki ovat jo tämän tehneet :)
Kuvaa en valinnut ihan sen mukaan mitä piti, koska muuten kuvaksi olisi tullut ponien huoneen kuva, joten tein samalla tavalla, mutta aloitin väärästä päästä, eli neljänneksi viimeisen kansion neljänneksiviimeinen kuva, huijaanko kamalasti? Tätä kirjoittaessa en edes tiedä mikä kuva se on, joten vähän pelottaa....

Mitenkäs näin viisaan otoksen selität? Kuva on otettu 2009
kun yhdessä ystäväni Ellan kanssa trampalla pompittiin ja otettiin kuvia,
olin siis 15. Huomatkaa blondit hiukset, jotenkin se blondius
huokuu kuvasta muutenkin... :) Hyviä muistoja!

Sitten haluan kertoa teille edesmenneestä ihanasta risteytysponitamma Kukkiksesta, joka jäi symppaattisen superponi luonteensa ansiosta monen sydämeen.En koskaan ikinä unohda kyseistä ponia! RIP Kukkis <3 Kukkis on taas yksi menneet hevoset -teemaan liittyen, nyt löysin jopa kuviakin!

Kukkis oli meillä ylläpidossa tuntiponina useamman vuoden, ja jopa useamman kerran. Kukkis oli mahtava poni, aina kiltti ja teki kaiken niin nöyrästi, oikea opetusmestari! Sen kanssa opin koulukiemuroita ja esteiden hyppäämistä ja hyppäämättä jättämistä. Kukkis oli samanlainen superponi kuin Belle on, mutta kiltimpi, en silti sano että ihanampi, molemmat niin ainutlaatuisia ja mahtavia. Kävin Kukalla kisoissa ja näyttelyissä, vedettiin kärryjä ja uitiin, ihan kaikkea mahdollista, Belle ja Kukkis olivat sellaisia superponeja, että niiden kanssa niiden sallimalla tasolla oli hyviä mahdollisuuksia, menin seurakisoja niin koulussa kuin esteilläkin molemmilla.

Kuitenkin kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja v. 2007 Kukkiksen omistaja päättää myydä ponin. Meillä ei ole resursseja ostaa ponia, joten se myydään Oulun lähelle jonnekkin pikkutallille, ikävä on kova ja muistan sen päivän edelleen kun Kukkis lähti, kaikki oli surullisia. V. 2008 äiti opiskelee ratsastuksen opettajaksi ja äitin koulukaverin työpaikassa, jossain ratsastuskoulussa on Kukkis -niminen tuntiponi, valkea sellainen, Kukkis ehti tässäkin paikassa sulattaa monien sydämet ja opettaa uusia ratsastajia ratsastuksen saloihin. Eräänä päivänä olin tunnilla Kawalla ja äiti sanoi että Kukkiksen omistaja soitti, että Kukkaa oli tarhakaveri potkaissut takajalkaan ja se oli jouduttu lopettamaan, vaikka kukkiksen myynnistä oli aikaa, surettaa se vieläkin.

Jotain niin hyvää, mutta vain hetken.

18. "onneksi hevoset ei pyörry" + EXTRA

Ja onneksi lehmät ei lennä, no meidän Allu heppa kyllä tänään pökräsi, mutta lentävää lehmää en ole vielä toistaiseksi nähnyt. Allun pää pamahti maneesin seinään kesken laukkatehtävän, koulutunnilla ja sitten se oli pitkällään maneesissa. Pikkasen aikaa siinä oli ja sit nous niinkuin mitään ei ois tapahtunutkaan ja taas ihan normaalisti tunti loppuun. Oli meillä kyllä hauskaa, Ellu sillä ratsasti. Toinen kummallinen asia, mitä ei oikeen voi selittää on se, että Laralla on aina välillä hikka. En tienny et hevosella voi olla hikka, mutta sillä IHAN OIKEASTI on ollu jo kolme kertaa. Ihan samanlainen ääni kuuluu kun ihmiselläkin mutta koko hevonen nytkähtää aina kun se hikka tulee. Ja sen on kuullu useampikin ihminen kun vain minä. Uskomatonta!


Vieläpä ennen tuntia juteltiin siitä, kuinka kauhuissaan Lane olisi ollut kisoissa kun niin paljon kaikkia erikoisia esteitä oli, ja mainitsin että; "Se ois varmaan pyörtyny kauhusta, vai  voiko hevonen ees pyörtyä?". No vastaus saatiin aika pian, ei se  Allu ehkä pyörtyny mutta pökerty ainaki. :D


Mutta mennäänpä sitten aiheeseen, tänään sain muutamia kuvia jo kisoista, 90 luokasta melkein kaikki. Kiitos MILENALLE niistä! ;) Lisään nyt kaikki kuvat tänne, onnistuneet ja epäonnistuneet :) Videoitahan olisin laittanut, jos oisin muistanut kameran ottaa mukaan ja kuvaajan hommata, mutta muistin kameran olemassaolon vasta kentällä verrytellessäni, joten tälläkertaa kuvat saa riittää. Mutta ensi kisoissa olen vähän fiksumpi ja otan kameran mukaan!

Tämä oli se kammottava neloseste,
toiselta puolelta "muurit" oli punaisia.

Lisää kuvateksti

Kammottavaa, ei oikeesti johtunu niinkään esteestä vaan
huonosta lähestymisestä. Mutta tämä on se 90 kielto, josta
se 4 vp tuli.

Verryttely 90

Trippelille menossa

Joko verkasta tai radalta

Trippeli



Ja tässä onnistunein ja kivoin kuva, se pelottava este päästiin
metrissä kerralla yli :)

 No joo tänään, maanantaina, olin koko päivän koulussa ihan normaalisti. Sitten koulun jälkeen menin tosi kiireellä syömään kotiin ja siitä harjaamaan pikku Kawa tunnille valmiiksi. Yksärit oli jo melkein kaikki sisällä joten laitoin vain tuntiheppoja ja "pyörittelin peukkuja" kun kaikki oli kerrankin tehty, varusteet pesty, huone siivottu, hepat laitettu ja sisällä, oma tunti vasta illalla.
Nenna oli tallilla ja myö yritettiin löytää sen hepasta, Ziposta videoita, mutta ei löydetty. Sitten menin laittamaan Pennyä valmiiksi koulutuntia varten, Satu tekisi tänään iltatallin.
Estevalkkatunnin tilalla pidettiin tänään koulutunti, koska viikonlopun kisoissa meni melkein kaikki meidän hevoset, joilla ylipäänsä voi järkevästi hypätä. Koulutunnilla mentiin istuntaa ja voltteja, ympyrällä työskentelyä ja pohkeenväistöjä. Penny oli taas aika jäykkä oikealle, en tiedä johtuuko  hypyistä, säästä vai kiimasta. Vertyi kuitenkin lopputunniksi tosi hyvin! Mentiin laukkaa vielä vastalaukassa ja myötälaukassa ja sitten pari puomia maassa, joille harjoiteltiin kunnollista paikkaa. Kaikki sujui ihan hyvin ja jäi ihan hyvä mieli tunnista.
Tallilla hoidin Pennyn iltapalalle ja laitoin loimen päälle sekä hoidin jalat. Otin kuviakin, mutta kamera on kotona ja mie oon koulun koneella, joten niitä en voi tähän postaukseen lisätä, lisään ne seuraavaan, jonka teen kotona! :)


Sitten siihen "extraan" (kirjoitetaanko noin?) Eli jatkan nyt vihdoin taas tuolla entiset hepat jutulla, vuorossa hurmaava suloinen Shetlanninponiruuna Arvola Good Joke!

Kuvat sukupostista, jossa
suoralinkittäminen kielletty.
kuvan 1 ja 2 on ottanut Jutta Ikonen.

Kuvan on ottanut Tiina Niemeläinen.

Joke oli meillä yhden kesän ajan. Silloin sen omisti Piia Wihonen ja muidenkin hänen hevosten ollessa meillä, myös pikku-Joke oli. Joke kävi joitain tunteja ja sen lisäksi sille järjestettiin aina liikuntaa. Irtojuoksutuksessä tämä umpikiltti pikku-ukko meni pitkin uraa aina sellaista tasaista vauhtia ja ratsastaessakin oli ihan umpikiltti. Bessican jäljiltä Shettiksistä olimme tallilla saaneet väärän kuvan, joka vielä tänäpäivänäkin "kummittelee" takaraivossa, Bessica kun oli aika ilkeä tamma, Joke ihan vastakohta.
Kaksi ylintä kuvaa on minun ja Joken Match Show'sta, siitä en muista muuta kuin että joke oli sinisellä ruusukkeella ja Belle, jonka kanssa siellä myös olin, sai punaisen ruusukkeen.
Joke oli ihan huippuponi ja sen karvan määrän muistan aina, meidän jälkeen Joke on vissiinkin ollut aika monella seudun paikoilla, mutta jossain päin se vielä toivottavasti porskuttaa! :) Jos löydän kotikoneelta enemmän kuvia Jokesta, lisään niitä tähän postaukseen!


Sitten lisää EXTRAa, nimittäin olen saanut kaksi haastetta, jotka on molemmat tainneet tulla useammalta kaverilta, mm. Tellalta ja Emmalta ja Alisalta. Teen nyt kuitenkin vain toisen niistä, sillä kuvahaasteeseen tarvitsen sitä kotikonetta...


Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mihin asioihin olet ylpeä. Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilötä tekemään tämän. Haastan kaikki halukkaat, koska melkein kaikilla miun kavereilla on tää jo blogissaan ollutkin.

Jasu hevosenomistajana, mutta en virallisesti omista toistaiseksi yhtäkään hevosta, kaikki ponit on äitin nimissä ja Penny on meillä ylläpidossa, mutta kuitenkin voin pitää itseäni hevosen omistajana, koska vastuu näistä hevosista, varsinkin Pennystä, on minulla. (Liikutusten, varusteiden hoidon, hoidon ylipäänsä, kengitysten säännöstelyn ym.) Joten uskon voivani tehdä tämän haasteeen, jos joku on eri mieltä, niin sanokaa toki miksi.


No ensiksikin huonot puolet, koska niitä keksin oikein hyvin.


1. Turhautuminen. turhaudun tosi helposti jos joku ei toimi yhtenä päivänä. Ajattelen heti, että "ei tää ennen näin huonosti ole menny." No sitten parin tunnin päästä tajuan että nää tilanteet kasvattaa ja opettaa ja niistä on turha alkaa murehtimaan. Niinku nytki oli että valkoissa ei menny ihan niin putkeen, mut kisoissa tuli se puhas metri, siitä tulee onnelliseks ja motivaatio kasvaa kohinalla. Kuitenkin kun turhaudun niin en edes yritä kunnolla tai sitten se menee yliyrittämiseksi, jolloin kultainen keskitie puuttuu. Kuitenkin sen jälkeen miettiessäni pohdin mitä muutan ensi kerralla, ja monesti saan asian korjattua. Tämän haluan ehdottomasti muuttaa itsessäni. Ja yritänkin.


2. Hätäisyys. Monet joutuu, etenkin äíti, hermostumaan miun kanssa kun mie oon vähän hätäinen. Jos joku asia luvataan niin se pitää olla tässä ja nyt. En tarkoita mitään materialistista kuten tavaroita, vaan enemmänkin tekoja, esim. eläinlääkärin tilaaminen, kilpamaksun maksaminen, suunnitelmien toteuttaminen ym. En tiedä johtuuko se siitä, että pelkään sen unohtuvan tai lykkääntyvän, mutta sellainen olen. En haluaisi olla, haluaisin olla rasittamatta läheisiäni liikaa tälläisillä asioilla, tämä ala kun ei kevyintä ole varsinkaan yrittäjänä.


3. Harhaluuloisuus. Itse en yleensä myönnä, mutta jos jollain hevosella on haava tai ruhje tai paukama tai ihan mitä tahansa, saan helposti väännettyä siitä maailmanluokan asian. Olen kuitenkin huomannut että siitä on aika paljon haittaa, sillä kukaan ei loppujenlopuksi ota tosissaan, jos ennen on sanonut pienestä hokinpolkemasta, että "vuotaa kamalasti verta apua tulkaa tänne heti!" tai kun sanoo 20 cm pitkästä haavasta että "Tällä hevosella on ihan oikeasti jalassa tosi iso ja syvä haava, voitteko tulla katsomaan pliis??!!" Kuitenkin viime talven tapahtumien jälkeen olen itse hoitanut pienemmät haaverit ja ilmoittanut vain isommista, että miut otettas tosissaan "hädän hetkellä". Viime talvena Väiski potkas ikkunasta läpi, jalasta lähti sellanen 3cmx3cm pala, ei mitään menny onneksi rikki muuten, silloin ei auttanut panikointi, onneksi äiti oli paikalla. Sitten Allu oli tarhassa potkassu Petteriä jalkaan ja se ei varannu sille painoa, se oli yksi hetki jolloin kukaan ei uskonut asioiden olevan niinkuin ne oli, Petterin jalka oli murtunut. (Mutta nyt on täysin parantunut, Pete porskuttelee tunneilla kevyesti!) Sit vielä Schumilla oli jalassa se 20 cm haava, mutta kaikki jutut on onneksi hoidettu ja hevoset kunnossa! :)
Olen siis oppinut että aina ei kannata hyperventiloida, mutta jos aihetta on, kuten yllämainituissa, kannattaa asia saada perille ja hyvin!

4. Siisteys. En osaa olla järjestelmällinen ja siisti. Ponien varustehuone on yleensä atomipommin jäljiltä ja oma huone kokee samaa välillä. Kuitenkin kun siivoan, siivoan kunnolla. Yritän aina ihan tosissani pitää paikat siistinä, mutta kamalassa kiireessä jonkun tavaran on löydyttävä heti, ja siitä se pommitus alkaa.... :)

5. Aika ja jaksaminen. Haluaisin niin kovasti ratsastaa enemmän etenkin Kawalla ja Väiskillä, kuitenkin kaikkien kiireiden keskellä ja ponien tuntien vuoksi en niin paljon enää niillä ratsasta. Se harmittaa tosi paljon ja tuntuu pahalta kun niillä ei ehdi tai jaksa mennä, onneksi kuitenkin niille joka päivä liikuntaa järjestyy ja jos ei niin sitten menen vaikka yöllä niillä. Myöskin se, että miulla on niin pitkät jalat poneille, vaikka muuten en iso ole, haittaa niillä ratsastamista. Bellellä en ratsasta enää, koska se on ainakin liian pieni ja muutenkin sillä on ihan hyvin liikuntaa, se kun on jo 18 v. mummeli.

6. Huono omatunto. Suutun itselleni aika helposti, jos olen antanut jonkun asian lipsua tai en ole tehnyt kunnolla loppuun asti. Silloin olen tosi vihainen itselleni, jos en liikuta hevostani suunnitelmien mukaan ja laiskottelen siitä hommasta. Pyrin tekemään kaiken niin hyvin kun mahdollista, toki poikkeuksia on, ja sekin ärsyttää. Ehkä olen pikkaisen perfektionisti joissain asioissa ja se voi ärsyttää muita ja välillä myös itseäni. Tiedostan kuitenkin virheeni, enkä tosiaankaan luule olevani paras, tiedän että parannettavaa on ja PALJON! Nobody is perfect! ;)

7. Ratsastuksessa heikkoja kohtia on paljon, niitä korjaillessa. Istunnassa parantamisen varaa on sen tiiviydessä, poneista hevosiin siirtyessä istuntaa pitää aloittaa harjoittelemaan ihan alusta, ainakin tuntuu siltä. Myös apujen näkymättömyyttä ja sen semmoista pitää parantaa paljon, kaikkea pitää parantaa paljon. :D

Kuitenkin olen ihan tyytyväinen itseeni ja saavutuksiini, suunta ylöspäin! :)

Hyvät puolet:

1. Periksiantamattomuus. Jos minun on tarkoitus liikuttaa joku hevonen tai poni, tai olen suunnitellut liikuttavani hevosia, myös teen sen. Laiskuuden koittaessa se saattaa venyä, mutta TODELLA harvoin jätän asian tekemättä. Pennyn liikutan AINA kun olen suunnitellutkin ja muutkin 'omat' kyllä liikuntansa varmasti saavat. Juuri kun ylläolevissa kerroin suuttuvani itselleni, asia on juuri niin. Siksi tuntuu myös pahalle olla ratsastamatta Kawaa, Väiskiä, Lanea jne. mutta ei ihmisen 24 tuntia riitä ratsastamiseen, tallitöihin, kouluun, nukkumiseen ja syömiseen. Sekä Blogin kirjoittamiseen xD Joistain on pakko joskus joustaa. Blogia voin kirjoittaa koulun hyppytunneilla, mutta niillä en voi pieniä poneja ratsastella. Onneksi niitä ei kuitenkaan tarvitse myydä siitä olen ikuisesti kiitollinen <3

2. Päättäväisyys. Jos jonkun asian päätän ihan omasta tahdosta tehdä, se tulee kyllä tehtyä kunnolla. Jos joku pakottaa tai käskee, jälki ei silloin välttämättä ole niin siistiä, mutta teen sen kuitenkin. Myös jos päätän että Hevonen hyppää nyt tuon esteen, se menee sen yli. Kuitenkaan en koskaan halua olla väkivaltainen hevosta kohtaan.

3. Jaksaminen. Jaksan mielestäni aika hyvin. Arkeen kuuluu tosi paljon töitä ja aikaisin heräämistä ja stressiä, mutta en halua valittaa ja teen työni hyvin. Vapaa-aikaa ei juurikaan jää, mutta sekään ei haittaa, kun ottaa asian oikein. "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa" -sopii mielestäni hyvin elämääni, uskoisin että kovin moni nuori ei haluaisi olla näin sidottu johonkin asiaan, mutta miusta se on ihan ok. Kaverit on tallilla ja mie tykkään toimia hevosten kanssa ja saan ainakin huippuja mahdollisuuksia kehittyä, miksi siis valittaisin? :)

4. Positiivisuus. Yleensä pyrin ajattelemaan asioita mahdollisimman positiivisesti, ainahan se ei onnistu, mutta yleensä olen iloinen ihminen. Jos treeni menee huonosti niin löydän siitä pari positiivistakin asiaa tai jos ei sitäkään niin ainakin ajattelen, että ensi kerralla paremmin.

5. Motivaatio. Minun motivaatio tähän hommaan on kohdillaan, haluan kehittyä ja edetä. Kuitenkin pidän tavoitteet realistisina. Ensi kaudella rutiinia metriin ja aluekisoja tuon PP:n kanssa ;) 

5. Vaikka olisinkin millainen sottapytty tahansa, pidän varusteet aina puhtaina, että hevosella olisi mukava tehdä työt. Kaaos voi olla, mutta satulat, suitset ja suojat sekä huovat ovat puhtaita. Jos ei niin sitten ne pestään. Mikään varusteratsastaja en ole, vaikka haaveilenkin kaikesta ihanasta, mutta en halua törsäillä turhiin. Nyt kuitenkin saan ne Jinit ja sitten aijon hankkia uuden kypärän (CO Wellington classic?) ja Vereduks olympicit vaikka omilla rahoilla (mistäköhän sitä saisi?). :)

PSSST: Päivitin tapahtumat -sivun, tein tämän viikon suunnitelmat, käykää kurkkaamassa, ja äänestäkää taas uudessa kyselyssä, voitte vaikuttaaa blogin tulevaan sisältöön! ;)

17. Kisafiiliksiä (SUNNUNTAI)

MykkyPii;)

Peppimummo!

Aamulla herättiin kuudelta Nennan ja Veeran kanssa tallihommiin. Laitettiin hevoset pellolle ja alettiin siivoamaan, siivosin ylätallia ja Nenna alatallia. 7 aikaan alkoi tyttöjä valumaan tallille tasaiseen tahtiin ja ne kaikki autto tuomalla pellettejä ja pikkupaaleja. Talli oli tehty ennen yhdeksää ja kaikki meni hakemaan omia heppojaan sisälle valmisteltaviksi. Kuitenki mie menin maneesille ja kahviolle kun miun luokat oli vasta puoli yhden aikoihin.
Muutettiin kakkosesteelle lähestymistä helpommaksi kääntämällä sitä ja se helpottikin aika paljon, vaikka rata oli tosi haastava, mutta hyvää harjoitusta kisaajille, pikkuluokissa trippelin tilalla oli okseri. Radan haastavat kohdat oli 2.-3.-4. Välit piti saada todella sujuviksi, että homma toimi! Mutta metrissä se toimikin, kohta lisää... Sitten 8.-9. piti nuolla yksi maneesin kulma, että sai hevosen suoristumaan trippelille, joka tuli tosi nopeasti! Kääntämistä riitti radalla, mutta kunnialla suoriuduttiin! Kokopäivänä näin vain yhden tippumisen, mutta kuulema niitä oli kaksi. Hups :D

paina kuvaa, niin saat sen suuremmaksi ja näet
pikkutekstit. toivottavasti ei ole liian epäselvä :)

Olin koko alkuluokkien ajan ratahenkilökuntana nostelemassa puomeja ja raaputtelemassa pohjaa, samalla näin monta suoritusta. Sitten ennen 12 menin hakemaan Pennyä ja tavaroita maneesille valmiiksi. Anni laittoi Pennyä ja mie menin vielä hommiin radalle. 90 ekan verryttelyn alkaessa menin laittamaan Pennyn valmiiksi ja lähettiin kävelemään alkukäyntejä ulos. Ammi tuli Laran kanssa radalta ja saatiin satula, menin kentälle ravailemaan ja laukkaamaan. Kuulutus kertoo että maneesiin saa tulla toinen verryttelyryhmä, pikkasen vielä laukkaa ja sit jo hyppyjä verkkaesteelle, este 8, vasemmassa suunnassa. Verryttely menee hyvin, heppa tuntuu kuumalta ja imee esteelle joka kerta. Suuntaa vaihdetaan ja verkkaeste on nyt numero 1, okseri. Siihenkin tulee hyvät hypyt ja Penny ei edes ole jäykkä oikeaan. Sitten verryttely loppuu ja mie jään radalle, koska meen ekana. Tervehdin ja lähden laukkaamaan.
Rata menee hyvin alkuun, hyvät paikat ja reipas hevonen, on pidättelemistä! Väli 3. - 4. tulee tosi nopeasti ja Penny jää liian pitkäksi, se tulee huonoon paikkaan neloselle ja siihen tulee kielto. Sitten voltin kautta jatkan loppuun radan ja se menee loistavasti. Kaikki paikat hyviä ja Penny on ihan paras.
Sitten kävelen ulkona ja odotan metrin kuulutusta, siinä on vain yksi verryttelyryhmä.
Metrin verryttely menee aika samalla tavalla kuin ysikympinkin, eli hyvin. Nyt en mene ekana, vaan toisena, joten jään odottelemaan maneesiin. Iina tekee Demillään puhtaan radan ja sit on miun vuoro. Menen koko radan läpi, se menee tosi hyvin omasta mielestä. Vikalle esteelle liian lähelle, mutta rakas kiltti ihana hevonen pelastaa ja nostaa kinttunsa ylös ja tulee PUHDAS rata!!! Oi sitä onnea! :) Olin oikeasti tosi onnellinen ja Penny teki niin hienoa työtä! Loppuverryttelen kentällä ja Saija taluttaa Pennyä kun käyn katsomassa äitin radan. Sitten menen purkamaan Pennyn tallille ja hoidan kaikki jalat ja annan päiväruuat ja omppuja sekä porkkanan.
Sitten taas radalle töihin loppukisojen ajaksi. Pari säikyttävää tapausta sattuu, mutta ei mitään vakavaa. Käyn kotoa sellaista mikropizzaa kun en malta olla poissa kisapaikalta. Kisojen jälkeen puretaan rata ja äiti ajaa pohjan. Sitten kaikki hevoset sisälle.
Käyn välissä kotona syömässä ja oon ihan koomassa. En tiiä mitä tehdä kun väsyttää mutta en haluais nukahtaa ettei yöunet mene, joten meen tekemään jo iltatallin. Heinienjaon ja väkirehujen välissä siivoan vihdoinkin sen ponien varustehuoneen, josta tuli tosi siisti ja nappasin siitä kuviakin! Sit kotiin ja nukkumaan iloisena ja tositosi väsyneenä... :)

Kisoista laitan kuvia heti välittömästi kun niitä saan ! :)

Ponien varustehuone, jossa kaikki
kamat on miun tai ponottien. Myös Pennyn
tavarat.

Satulatelineitä kolme, Belle-Kawa-Väiski.
Takana sulaketaulu tai joku sellanen ja
vaahtosammutin.

Ponien harjakori hylly, ylimmässä suojat ja
kolme alinta Belle-Väiski-Kawa.

Metallihyllyssä loimet, heijastimet, kuljetus-
suojia ja tarpeita ja muuta mukavaa.
Edessä miun ihanat mountain horsen saappaat <3

Vasemman puolen arkussa ponien loimia ja satula-
huopia ja lämpöpintelit

Oikean puolen arkussa Pennyn tavaroita, kaikkien suojat
ja päitsiä ja pinteleitä tuolla harmaassa laatikossa. Kaksi
viimeisintä kuvaa on väärin päin, anteeksi:/

Järjestelin Pennyn ovesta loimia pois, siinä oli
ainakin viisi loimea, tässä kuvassa vain kolme.
Nyt on tillaa :)

Tämmöset ukot asuu vastapäätä, Rommi ja Schumi.

Pusu supertytölle! ;)

PS. Oskarin, eli ihanan veljen kanssa tuunattiin miun julisteita, tässä kaks hienointa lopputulosta ;)

Sori kaikille Ianin faneille >:D
Nenna ei tykänny sen uudesta lookista.

16. Rästipäiviä

Olen ollut viimeviikon aikana tosi huono bloggaaja, mutta välillä on pakko nukkuakkin. Koitan tällä viikolla parantaa tapojani! :)

Keskiviikko 9.11.2011

Keskiviikkona yksi tunti koulua, koulun jälkeen äiti tulee hakemaan kotiin ja käydään Shellillä syömässä pizzaa, koska kotona ei ole kukaan tehnyt ruokaa. Sitten kotiin ja hetki ihan muutenvaan oloa ja sit kahen jälkeen tallille, otan yksärit sisälle, ennen kun tulee pimeä. Satu oli aamuvuorossa, joten iltatallia ei ole tekemässä kukaan. Laitan heppoja tunneille ja muita pikkuhommia. Totean että ponien huoneen siivous voisi olla paikallaan lähipäivinä, myös kaikki varusteet odottaa edelleen pesuaan. Pennyllä oli eka tarkotus mennä äitin päivätunnille, se oli täynnä, sit äitin iltatunnille, no mutta sit lopulta menen Paken kouluvalmennukseen. Laitan Pennyä valmiiksi ja totean että sillähän on ihan kamala kiima päällä, sen takia jumissa maanantaina. Kiva juttu, just ennen kisoja!
No ennen valkkaa meen alkuverkat itsenäisesti, tuntuu oikeelle jumiselta, muuten ihan hyvältä. Sitten aletaan menemään ravissa voltteja, kolme per pitkäsivu n. 10 m halkaisijalla. Tehtävä menee ihan hyvin, varsinkin vasempaan, mutta oikealle ei meinaa heppa taipua millään. Sitten samaa tehtävää laukkasiirtymisillä, voltit laukassa, ja sitten kokonaan laukassa. Oikeassa laukassa vaihtaa takaa vasemmalle, vasen laukka tosi hyvää! Sitten alkaa polle vertyä ja mennä hyvin molempiin suuntiin. Sit vielä kokorataleikkaa kokonaan pohkeenväistöä muutaman kerran molempiin suuntiin ja avotaivutuksia ravissa ja käynnissä, nämä meni hyvin. Sitten loppuverkkaa ja iltatallin tekoon, hoidin Pennyn jalat ja vaihdoin talliloimen tilalle paksumman toppaloimen, koska on ollut jo pakkasöitä.

Torstai 10.11.2011

Nukuin pommiin aamulla, 2 ½ tuntia liian myöhään, kouluunhan oli tarkoitus mennä, mutta en sitten enää lähtenyt kun enkun tuntikin oli jo mennyt. Sitten siinä hetken olin vain ja lähdin tallille. Ihan oikea pakkaspäivä oli ja maa jäässä, tarkoituksena oli hypätä illalla Millan ja Äitin kanssa kentällä. Satu oli iltavuorossa. Tuntui torstaina etten saanut koko päivän aikana mitään tehtyä, vaikka tein kyllä hommia ja ratsastin, mutta jotenkin vähemmän tehtävää kun normipäivinä. Otin yksäreitä sisälle ja laitoin pari hevosta tunneille. Jätin illan hypyt ulkona väliin, koska aikataulut meni ihan sekaisin ja hommat jotenkin sotkeentui ja pää oli ihan puuroa ja niin edespäin. Päätin mennä Satun estetunnille illalla, ja meninkin, että saan sunnuntaille hyvää fiilistä lähteä hyppäämään kisoihin. Tunti meni ihan hyvin, vaikka vieläkin Penny oli oikealle tosi jäykkänä.
Alkuun mentiin puomeja ympyröillä, melkoista räpiköimistähän se olikin. Sitten keskihalkaisijalla olevaa jumppaa. Ravilähestyminen, puomi-ristikko, 1 laukka, pysty, kaksi laukkaa, okseri. Mentiin ihan pari kertaa vain pienellä korkeudella ja sitten vikana menin kolme hyppyä yksittäiselle 60 cm pystylle lävistäjällä, Penny oli ihan höyrypäänä ja reipas, mutta se meni hyvin. Sitten tallille ja jalat hoitoon. Satu teki iltatallin maneesille ja mie jaoin vanhalle vaan väkirehut. Sit kotiin.

Perjantai 11.11.2011

Jos tän päivän piti olla onnenpäivä niin se ei ainakaan alkanut niin, nukuin nimittäin taas pommiin, olin aika vihanen itelleni, taas enkun tunti meni ja se oli vielä päivän ainut tunti! Siivosin aamupäivän huonettani ja sit menin tallille. Satu oli taas iltavuorossa ja laitoin heppoja yhdessä tallityttöjen kanssa. Sit yksäreitä sisälle ja sellasta perushommaa mitä melkeen jokapäivä. Sit tuntien jälkeen menin Pennyllä koulua itsenäisesti, Satu oli ratsastamassa Nitallansa ja Heli Jantarillaan. Penny tuntu oikeelle jo paljon paremmalta kun aijemmin tällä viikolla, vaikka kiima ei ole mennyt ohi. Laukassa vaihteli vielä takaa vasemmalle vaikka mitä yritinkin tehdä. Menin sit tosipaljon oikeessa laukassa ja taivuttelin. Sit vastalaukkoja ja laukannostoja ja kaikkee sellasta. Sit pohkeenväistöjä ja kaikkea avaavaa, että saataisiin juminen neiti "aukeamaan". Se verty tosi hyvin ja jätin sit siihen kun tuntui oikeen hyvältä. Kawalla oli vapaapäivä viikonlopun kisoja varten, kaikilla poneilla on koko viikon ollu tunteja ja Anni kävi ratsastamassa Väiskiä keskiviikkona. Tein iltatallin ja hoidin kaikki jutut kuten aina. Sit muuten sain aloitettua varusteiden puhdistukset, pesin Kawan ja Väiskin kaikki nahkavarusteet ja tein suuren suunnitelman muiden varusteiden pesusta. Pesupaikalle tuli valtava läjä suojia ja päitsiä yms. Mutta vihdoin sain aikaiseksi tehdä asian. Lähellekkään kaikkea en kerinny kuitenkaan tehdä ja päätin tehdä loput lauantaina muiden töiden ohessa.

Lauantai 12.11.2011

Aamutallia Satun kanssa, vaikka Satu sano ettei tarviis tulla, mutta en enää halua nukkua pitkään kahden pommiin nukkumisen takia. Laitettiin hepat ulos ja alettiin siivoamaan, kävin välissä aamupalalla ja Satu oli jo siivonnut puolet ylätallista. Sit siivosin Pennyn karsinan ja Schumin karsinan, molemmat oli ihan kamalia, heinää ja p***** kaikkialla, yleensä ei lähellekkään noin pahoja karsinoita! Sit jatkoin eilistä varusteiden pesu-urakkaa, pesin Bellen ja Laran nahkavarusteet ja kaikki suojat ja päitset mitä omistan ja mitkä oli siinä kunnossa, että pesu olisi hyvä idea. Sitten otettiin tuntiheppoja jo sisälle ja laitoin siinä ne valmiiks ja jatkoin taas pesujuttuja. Nennan kanssa päätettiin mennä maastoon, otin ite Pennyn ja laitoin sen, pienten satulasäätöjen kera päästiin lähtemään, mentiin n. 7km lekki aika kevyesti. Laukkaamassa käytiin omalla hiekkakuopalla, hepat oli ihan villejä. Sitten vielä kentällä loppuverkkaa ja pari puomia ja tallille. Tunnit oli ja meni, aina välillä heppoja laitettavana. Otin yksärit sisälle ja talutin talutustunnilla sellasta reipasta heppaa ja reipasta tyttöä. Talutustunnin jälkeen jaoin hepoille talliin iltapäiväheiniä ja pesin Pennyn varusteet valmiiksi. Nyt oli kaikkien "omien" heppojen varusteet pesty. Käytiin rakentamassa sunnuntain kisojen rata, mietittiin että melkoisia haasteita radalla tulee eteen. Mm. kulman jälkeen heti trippeli, josta suhteutettu linja muurille ja sit toisessa päässä tiukka käännö kakkospystylle josta kolme laukkaa okserille. Mutta mietittiin vielä rataa ja päädyttiin lopulta (kylläkin sunnuntain puolella) muuttamaan kakkoselle lähestymistä kääntämällä estettä, se paranikin mukavasti.
Nenna ja Veera jäi meille yöks, putsailtiin vielä vähän varusteita ja tehtiin iltatalli, sit kotiin ja nukkumaan.

Rästipäiviltä miulla ei oo ees kuvamateriaalia, vaikka sitä lupasin, kirjoitan kisapäivästä kotona, olen nyt koulun koneella ja toivottavasti saan siihen postaukseen kuvia! :) Tällä viikolla postailen ahkerammin, sen lupaan ja teen tuntihevosesittelyn, se kun voitti tuon äänestyksen. Sit myöhemmin varustepostaus, hoitopostaus, haavepostaus, tulevaisuuden suunnitelmia, kysymyspostauksia....... Ja otan jo tänään kameran mukaan hommiin, sanokaa mistä haluatte enemmän kuvia!!! :)

P.S: meidän pikkujouluihin on jo yli 40 ilmoittautunutta.... :)

Mukavaa joulun odotusta kaikille! ;)