18. "onneksi hevoset ei pyörry" + EXTRA

Ja onneksi lehmät ei lennä, no meidän Allu heppa kyllä tänään pökräsi, mutta lentävää lehmää en ole vielä toistaiseksi nähnyt. Allun pää pamahti maneesin seinään kesken laukkatehtävän, koulutunnilla ja sitten se oli pitkällään maneesissa. Pikkasen aikaa siinä oli ja sit nous niinkuin mitään ei ois tapahtunutkaan ja taas ihan normaalisti tunti loppuun. Oli meillä kyllä hauskaa, Ellu sillä ratsasti. Toinen kummallinen asia, mitä ei oikeen voi selittää on se, että Laralla on aina välillä hikka. En tienny et hevosella voi olla hikka, mutta sillä IHAN OIKEASTI on ollu jo kolme kertaa. Ihan samanlainen ääni kuuluu kun ihmiselläkin mutta koko hevonen nytkähtää aina kun se hikka tulee. Ja sen on kuullu useampikin ihminen kun vain minä. Uskomatonta!


Vieläpä ennen tuntia juteltiin siitä, kuinka kauhuissaan Lane olisi ollut kisoissa kun niin paljon kaikkia erikoisia esteitä oli, ja mainitsin että; "Se ois varmaan pyörtyny kauhusta, vai  voiko hevonen ees pyörtyä?". No vastaus saatiin aika pian, ei se  Allu ehkä pyörtyny mutta pökerty ainaki. :D


Mutta mennäänpä sitten aiheeseen, tänään sain muutamia kuvia jo kisoista, 90 luokasta melkein kaikki. Kiitos MILENALLE niistä! ;) Lisään nyt kaikki kuvat tänne, onnistuneet ja epäonnistuneet :) Videoitahan olisin laittanut, jos oisin muistanut kameran ottaa mukaan ja kuvaajan hommata, mutta muistin kameran olemassaolon vasta kentällä verrytellessäni, joten tälläkertaa kuvat saa riittää. Mutta ensi kisoissa olen vähän fiksumpi ja otan kameran mukaan!

Tämä oli se kammottava neloseste,
toiselta puolelta "muurit" oli punaisia.

Lisää kuvateksti

Kammottavaa, ei oikeesti johtunu niinkään esteestä vaan
huonosta lähestymisestä. Mutta tämä on se 90 kielto, josta
se 4 vp tuli.

Verryttely 90

Trippelille menossa

Joko verkasta tai radalta

Trippeli



Ja tässä onnistunein ja kivoin kuva, se pelottava este päästiin
metrissä kerralla yli :)

 No joo tänään, maanantaina, olin koko päivän koulussa ihan normaalisti. Sitten koulun jälkeen menin tosi kiireellä syömään kotiin ja siitä harjaamaan pikku Kawa tunnille valmiiksi. Yksärit oli jo melkein kaikki sisällä joten laitoin vain tuntiheppoja ja "pyörittelin peukkuja" kun kaikki oli kerrankin tehty, varusteet pesty, huone siivottu, hepat laitettu ja sisällä, oma tunti vasta illalla.
Nenna oli tallilla ja myö yritettiin löytää sen hepasta, Ziposta videoita, mutta ei löydetty. Sitten menin laittamaan Pennyä valmiiksi koulutuntia varten, Satu tekisi tänään iltatallin.
Estevalkkatunnin tilalla pidettiin tänään koulutunti, koska viikonlopun kisoissa meni melkein kaikki meidän hevoset, joilla ylipäänsä voi järkevästi hypätä. Koulutunnilla mentiin istuntaa ja voltteja, ympyrällä työskentelyä ja pohkeenväistöjä. Penny oli taas aika jäykkä oikealle, en tiedä johtuuko  hypyistä, säästä vai kiimasta. Vertyi kuitenkin lopputunniksi tosi hyvin! Mentiin laukkaa vielä vastalaukassa ja myötälaukassa ja sitten pari puomia maassa, joille harjoiteltiin kunnollista paikkaa. Kaikki sujui ihan hyvin ja jäi ihan hyvä mieli tunnista.
Tallilla hoidin Pennyn iltapalalle ja laitoin loimen päälle sekä hoidin jalat. Otin kuviakin, mutta kamera on kotona ja mie oon koulun koneella, joten niitä en voi tähän postaukseen lisätä, lisään ne seuraavaan, jonka teen kotona! :)


Sitten siihen "extraan" (kirjoitetaanko noin?) Eli jatkan nyt vihdoin taas tuolla entiset hepat jutulla, vuorossa hurmaava suloinen Shetlanninponiruuna Arvola Good Joke!

Kuvat sukupostista, jossa
suoralinkittäminen kielletty.
kuvan 1 ja 2 on ottanut Jutta Ikonen.

Kuvan on ottanut Tiina Niemeläinen.

Joke oli meillä yhden kesän ajan. Silloin sen omisti Piia Wihonen ja muidenkin hänen hevosten ollessa meillä, myös pikku-Joke oli. Joke kävi joitain tunteja ja sen lisäksi sille järjestettiin aina liikuntaa. Irtojuoksutuksessä tämä umpikiltti pikku-ukko meni pitkin uraa aina sellaista tasaista vauhtia ja ratsastaessakin oli ihan umpikiltti. Bessican jäljiltä Shettiksistä olimme tallilla saaneet väärän kuvan, joka vielä tänäpäivänäkin "kummittelee" takaraivossa, Bessica kun oli aika ilkeä tamma, Joke ihan vastakohta.
Kaksi ylintä kuvaa on minun ja Joken Match Show'sta, siitä en muista muuta kuin että joke oli sinisellä ruusukkeella ja Belle, jonka kanssa siellä myös olin, sai punaisen ruusukkeen.
Joke oli ihan huippuponi ja sen karvan määrän muistan aina, meidän jälkeen Joke on vissiinkin ollut aika monella seudun paikoilla, mutta jossain päin se vielä toivottavasti porskuttaa! :) Jos löydän kotikoneelta enemmän kuvia Jokesta, lisään niitä tähän postaukseen!


Sitten lisää EXTRAa, nimittäin olen saanut kaksi haastetta, jotka on molemmat tainneet tulla useammalta kaverilta, mm. Tellalta ja Emmalta ja Alisalta. Teen nyt kuitenkin vain toisen niistä, sillä kuvahaasteeseen tarvitsen sitä kotikonetta...


Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mihin asioihin olet ylpeä. Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilötä tekemään tämän. Haastan kaikki halukkaat, koska melkein kaikilla miun kavereilla on tää jo blogissaan ollutkin.

Jasu hevosenomistajana, mutta en virallisesti omista toistaiseksi yhtäkään hevosta, kaikki ponit on äitin nimissä ja Penny on meillä ylläpidossa, mutta kuitenkin voin pitää itseäni hevosen omistajana, koska vastuu näistä hevosista, varsinkin Pennystä, on minulla. (Liikutusten, varusteiden hoidon, hoidon ylipäänsä, kengitysten säännöstelyn ym.) Joten uskon voivani tehdä tämän haasteeen, jos joku on eri mieltä, niin sanokaa toki miksi.


No ensiksikin huonot puolet, koska niitä keksin oikein hyvin.


1. Turhautuminen. turhaudun tosi helposti jos joku ei toimi yhtenä päivänä. Ajattelen heti, että "ei tää ennen näin huonosti ole menny." No sitten parin tunnin päästä tajuan että nää tilanteet kasvattaa ja opettaa ja niistä on turha alkaa murehtimaan. Niinku nytki oli että valkoissa ei menny ihan niin putkeen, mut kisoissa tuli se puhas metri, siitä tulee onnelliseks ja motivaatio kasvaa kohinalla. Kuitenkin kun turhaudun niin en edes yritä kunnolla tai sitten se menee yliyrittämiseksi, jolloin kultainen keskitie puuttuu. Kuitenkin sen jälkeen miettiessäni pohdin mitä muutan ensi kerralla, ja monesti saan asian korjattua. Tämän haluan ehdottomasti muuttaa itsessäni. Ja yritänkin.


2. Hätäisyys. Monet joutuu, etenkin äíti, hermostumaan miun kanssa kun mie oon vähän hätäinen. Jos joku asia luvataan niin se pitää olla tässä ja nyt. En tarkoita mitään materialistista kuten tavaroita, vaan enemmänkin tekoja, esim. eläinlääkärin tilaaminen, kilpamaksun maksaminen, suunnitelmien toteuttaminen ym. En tiedä johtuuko se siitä, että pelkään sen unohtuvan tai lykkääntyvän, mutta sellainen olen. En haluaisi olla, haluaisin olla rasittamatta läheisiäni liikaa tälläisillä asioilla, tämä ala kun ei kevyintä ole varsinkaan yrittäjänä.


3. Harhaluuloisuus. Itse en yleensä myönnä, mutta jos jollain hevosella on haava tai ruhje tai paukama tai ihan mitä tahansa, saan helposti väännettyä siitä maailmanluokan asian. Olen kuitenkin huomannut että siitä on aika paljon haittaa, sillä kukaan ei loppujenlopuksi ota tosissaan, jos ennen on sanonut pienestä hokinpolkemasta, että "vuotaa kamalasti verta apua tulkaa tänne heti!" tai kun sanoo 20 cm pitkästä haavasta että "Tällä hevosella on ihan oikeasti jalassa tosi iso ja syvä haava, voitteko tulla katsomaan pliis??!!" Kuitenkin viime talven tapahtumien jälkeen olen itse hoitanut pienemmät haaverit ja ilmoittanut vain isommista, että miut otettas tosissaan "hädän hetkellä". Viime talvena Väiski potkas ikkunasta läpi, jalasta lähti sellanen 3cmx3cm pala, ei mitään menny onneksi rikki muuten, silloin ei auttanut panikointi, onneksi äiti oli paikalla. Sitten Allu oli tarhassa potkassu Petteriä jalkaan ja se ei varannu sille painoa, se oli yksi hetki jolloin kukaan ei uskonut asioiden olevan niinkuin ne oli, Petterin jalka oli murtunut. (Mutta nyt on täysin parantunut, Pete porskuttelee tunneilla kevyesti!) Sit vielä Schumilla oli jalassa se 20 cm haava, mutta kaikki jutut on onneksi hoidettu ja hevoset kunnossa! :)
Olen siis oppinut että aina ei kannata hyperventiloida, mutta jos aihetta on, kuten yllämainituissa, kannattaa asia saada perille ja hyvin!

4. Siisteys. En osaa olla järjestelmällinen ja siisti. Ponien varustehuone on yleensä atomipommin jäljiltä ja oma huone kokee samaa välillä. Kuitenkin kun siivoan, siivoan kunnolla. Yritän aina ihan tosissani pitää paikat siistinä, mutta kamalassa kiireessä jonkun tavaran on löydyttävä heti, ja siitä se pommitus alkaa.... :)

5. Aika ja jaksaminen. Haluaisin niin kovasti ratsastaa enemmän etenkin Kawalla ja Väiskillä, kuitenkin kaikkien kiireiden keskellä ja ponien tuntien vuoksi en niin paljon enää niillä ratsasta. Se harmittaa tosi paljon ja tuntuu pahalta kun niillä ei ehdi tai jaksa mennä, onneksi kuitenkin niille joka päivä liikuntaa järjestyy ja jos ei niin sitten menen vaikka yöllä niillä. Myöskin se, että miulla on niin pitkät jalat poneille, vaikka muuten en iso ole, haittaa niillä ratsastamista. Bellellä en ratsasta enää, koska se on ainakin liian pieni ja muutenkin sillä on ihan hyvin liikuntaa, se kun on jo 18 v. mummeli.

6. Huono omatunto. Suutun itselleni aika helposti, jos olen antanut jonkun asian lipsua tai en ole tehnyt kunnolla loppuun asti. Silloin olen tosi vihainen itselleni, jos en liikuta hevostani suunnitelmien mukaan ja laiskottelen siitä hommasta. Pyrin tekemään kaiken niin hyvin kun mahdollista, toki poikkeuksia on, ja sekin ärsyttää. Ehkä olen pikkaisen perfektionisti joissain asioissa ja se voi ärsyttää muita ja välillä myös itseäni. Tiedostan kuitenkin virheeni, enkä tosiaankaan luule olevani paras, tiedän että parannettavaa on ja PALJON! Nobody is perfect! ;)

7. Ratsastuksessa heikkoja kohtia on paljon, niitä korjaillessa. Istunnassa parantamisen varaa on sen tiiviydessä, poneista hevosiin siirtyessä istuntaa pitää aloittaa harjoittelemaan ihan alusta, ainakin tuntuu siltä. Myös apujen näkymättömyyttä ja sen semmoista pitää parantaa paljon, kaikkea pitää parantaa paljon. :D

Kuitenkin olen ihan tyytyväinen itseeni ja saavutuksiini, suunta ylöspäin! :)

Hyvät puolet:

1. Periksiantamattomuus. Jos minun on tarkoitus liikuttaa joku hevonen tai poni, tai olen suunnitellut liikuttavani hevosia, myös teen sen. Laiskuuden koittaessa se saattaa venyä, mutta TODELLA harvoin jätän asian tekemättä. Pennyn liikutan AINA kun olen suunnitellutkin ja muutkin 'omat' kyllä liikuntansa varmasti saavat. Juuri kun ylläolevissa kerroin suuttuvani itselleni, asia on juuri niin. Siksi tuntuu myös pahalle olla ratsastamatta Kawaa, Väiskiä, Lanea jne. mutta ei ihmisen 24 tuntia riitä ratsastamiseen, tallitöihin, kouluun, nukkumiseen ja syömiseen. Sekä Blogin kirjoittamiseen xD Joistain on pakko joskus joustaa. Blogia voin kirjoittaa koulun hyppytunneilla, mutta niillä en voi pieniä poneja ratsastella. Onneksi niitä ei kuitenkaan tarvitse myydä siitä olen ikuisesti kiitollinen <3

2. Päättäväisyys. Jos jonkun asian päätän ihan omasta tahdosta tehdä, se tulee kyllä tehtyä kunnolla. Jos joku pakottaa tai käskee, jälki ei silloin välttämättä ole niin siistiä, mutta teen sen kuitenkin. Myös jos päätän että Hevonen hyppää nyt tuon esteen, se menee sen yli. Kuitenkaan en koskaan halua olla väkivaltainen hevosta kohtaan.

3. Jaksaminen. Jaksan mielestäni aika hyvin. Arkeen kuuluu tosi paljon töitä ja aikaisin heräämistä ja stressiä, mutta en halua valittaa ja teen työni hyvin. Vapaa-aikaa ei juurikaan jää, mutta sekään ei haittaa, kun ottaa asian oikein. "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa" -sopii mielestäni hyvin elämääni, uskoisin että kovin moni nuori ei haluaisi olla näin sidottu johonkin asiaan, mutta miusta se on ihan ok. Kaverit on tallilla ja mie tykkään toimia hevosten kanssa ja saan ainakin huippuja mahdollisuuksia kehittyä, miksi siis valittaisin? :)

4. Positiivisuus. Yleensä pyrin ajattelemaan asioita mahdollisimman positiivisesti, ainahan se ei onnistu, mutta yleensä olen iloinen ihminen. Jos treeni menee huonosti niin löydän siitä pari positiivistakin asiaa tai jos ei sitäkään niin ainakin ajattelen, että ensi kerralla paremmin.

5. Motivaatio. Minun motivaatio tähän hommaan on kohdillaan, haluan kehittyä ja edetä. Kuitenkin pidän tavoitteet realistisina. Ensi kaudella rutiinia metriin ja aluekisoja tuon PP:n kanssa ;) 

5. Vaikka olisinkin millainen sottapytty tahansa, pidän varusteet aina puhtaina, että hevosella olisi mukava tehdä työt. Kaaos voi olla, mutta satulat, suitset ja suojat sekä huovat ovat puhtaita. Jos ei niin sitten ne pestään. Mikään varusteratsastaja en ole, vaikka haaveilenkin kaikesta ihanasta, mutta en halua törsäillä turhiin. Nyt kuitenkin saan ne Jinit ja sitten aijon hankkia uuden kypärän (CO Wellington classic?) ja Vereduks olympicit vaikka omilla rahoilla (mistäköhän sitä saisi?). :)

PSSST: Päivitin tapahtumat -sivun, tein tämän viikon suunnitelmat, käykää kurkkaamassa, ja äänestäkää taas uudessa kyselyssä, voitte vaikuttaaa blogin tulevaan sisältöön! ;)