102.

Penny riehui ja riemuitsi tarhassa :) 

Eikö näytäkin ihan varsalta?

Kiitos kuvasta Nennalle! 

Tänään ei tarvinnut nousta aamutalliin ja muutenkin tuntui aika luksukselta kun oli maanantai ja kiireetöntä, äänetöntä ja rauhallista. Mistä se kertoo? Siitä, että leirit on ohi! Leirit on kivoja, mutta niitten jälkeen vasta kivaa onkin, kun kuusi viikkoa on ollut kamala häslinki ja hölinä koko ajan ja sitten saa herätä rauhassa ja tehdä askareet omaan tahtiin.

Nukuttiin Veeran kanssa kahteentoista asti, Nennakin oli yötä, mutta heräsi jo aijemin ja luki sitten lehteä tai jotain. Me mentiin heti ekana ruokkimaan hepat ja sitten itsemme. Tää päivä starttas jotenkin tosi hitaasti ja mie en muista mitä oikeen tein välissä, mutta menin ratsastamaan Pennyllä kolmen aikoihin. Menin perus koulua, kaikki askellajit läpi ja pohkeenväistöjä ja taivutteluita. Penny on ihana heppa, se menee niin kiltisti. Toivottavasti sitä ei koske sen hammaskoukun takia (lue postaus nro. 100). Onneks en oo koskaan, tai siis kukaan muukaan meiltä ainakaan pakottamalla ratsastanut tai apuohjia käyttämällä vääntäny sitä niskalinkkuun, koska se ois varmaan aiheuttanu melkosia kipuja pienelle. Toivottavasti huomenna asiat selviää! Raspausaika on aamupäivällä 11 ja rauhottavat annetaan 10 jälkeen. Voin ottaa kuvia jos muistan. :)

Sitä vielä piti mainita tuohon 100. postaukseen, että vaikka tälläinen hammaskoukku nyt löytyikin, niin me ollaan kyllä huolehdittu Pennyn hampaista ennenkin. Syksyllä Pennyn raspasi eläinlääkäri, joka ilmeisesti kuitenkin jätti taaimmat hampaat tarkastamatta, tai ei ainakaan raspannut niitä hyvin. Ainakaan viime vuonna ei saatu kommenttia muusta kun miedoista piikeistä poskihampaiden sivuilla. No, onneksi nyt oli asialla ammattilainen, joka on erikoistunut pelkkiin hampaisiin ja löysi tälläisen ongelman.