166. Savonlinna kutsuu!

Ilmoittauduin nyt sinne savonlinnaan sunnuntaina järjestettäviin alue-estekisoihin. Ne on tämän kauden ensimmäiset ulkokilpailut. Päätettiin viikonloppuna, että tiputetaan korkeutta nyt sen verran, että on hyvät edellytykset tehdä siisti rata ja hyppääminen olisi miellyttävää myös Pennylle vaikeammissakin olosuhteissa. Ilmoittauduin 80 ja 90 cm. Tuntuu vähän hassulta mennä 80 cm kun kuitenkin alkuvuodesta olen hypännyt 110 cm puhtaasti, mutta sen jälkeen onkin tullut vaikka mitä. Ollaan me kerran aijemmin menty 80 cm rata, muuten vain yli 90 cm. Ehkä ihan kivaa vaihtelua välillä. Toisaalta Pennyllä harvoin on korkeudesta kiinni, se osaa kieltää myös 30 cm kavaletille. Tavoitellaan hyviä puhtaita ratoja ja hauskaa tekemistä, että alkaisi taas yhteinen arki sujumaan. Sitten heti kun taas menee hyvin niin taso nostetaan 100 ja 110 cm.

Eilen olin Pennyllä koulutunnilla, se oli taas oikein täydellinen! Pidin loimea ulkona ja sisällä sekä laittaessa vilttiä ristiselällä. Alku-, loppu- ja välikäynneillä otin villaviltin ja taittelin sen lautasten päälle lämmittämään. Me mentiin vastalaukkaa ja pohkeenväistöjä sekä avotaivutusta. Penny oli tunnin jälkeen ihan hikinen, mutta tosi tyytyväisen oloinen, haukotteli ja rapsutteli vain. Penny aina hyvällä tuulella hamuaa herkkuja taskuista ja sitä se teki eilen. Pahalla tuulella se vain mököttää tai on kiukkuinen.

Kävin myös Siirillä hyppäämässä, kun äiti sanoi minulle, että sitä pitäisi hypyttää nyt kerran kahteen viikkoon jos sen asenne vaikka paranisi hieman. Aloitin koko tunnin niin, että en antanut kädellä tukea suulle ollenkaan, pidin käden normaalia ylempänä ja jos siiri alkoi painaa kädelle, nostin ulkokädellä ylös ja jätin taas tuetta. Tein myös siirtymisiä istunnalla, kuten viikonlopun valmennuksissa. Se ei toiminut ihan niinkuin Pennyllä, voitte varmasti kuvitella kumpi on herkempi. :D Siiri keveni edestä huomattavasti ja halusi liikkua ihan eri tavalla kun kokoajan ei ole suussa joku kiinni. Alkuverkka meni ihan superisti ja sanoin Merille, että hakee pari palaa sokeria kahviolta, joita sitten annetaan aina onnistumisen jälkeen. Koko tunnin hypyt sujui paremmin kuin ikinä Siirillä, se todella halusi nyt mennä esteille ja kertaakaan ei tarvinnut suuttua. Yksi ainoa kielto tuli sarjan B-osalle, kun toin sen liian hitaasti A-osalle. Siirin on vaikea venyä sarjan väliin, joten se vain oli mahdotonta, se ei ollut millään tavalla Siirin vika. Hieno heppa oli! Annoin sille tunnin jälkeen lämpimän suihkun ja vähän ekstrakauraa elektrolyytin ja B-vitamiinin kera. Kyllä se innokas Siiri siellä kuoren alla vielä on uskokaa tai älkää! :) (Mulla on videoitakin, laitan niitä kunhan saan ne.)

Illalla kävin vielä myös kevyesti liikuttamassa Lanen, sillä äiti meinasi että tänään hyppäisin sillä. Lane oli aika jännittynyt yksin maneesissa ja lopetinkin heti, kun se oli kulkenut muutaman minuutin rentona, jotta saisin jätettyä sillekkin rennon fiiliksen. Yhteensä menin varmaankin vain 20-30 minuuttia. Tänään sitten enemmän, toivottavasti olen hengissä vielä tunnin jälkeen!

Kuvat lauantain valmennuksesta: Iina Kuosmanen