147. Uusia vanhoja kuvia

Kuvat on siis opiston seuraestekisoista v. 2010 :)

Verryttelyä ja melkosesti sukkuloiden

Luokkahan oli 80 cm

Jipii me voitettiin!!

Olihan minulla ihan asiaakin, nimittäin ihan yleisesti tästä viikosta. Olin ma-ti koulutunneilla, joilla Penny oli tosi kiva! Tiistaina menin ilman satulaa. Keskiviikkona Timo kävi hieromassa Pennyn ja se oli aika jumissa mm. vasemmalta puolelta ristiselästä ja rintalihaksista. Selän jumi voi johtua kiimasta hyvin suurella todennäköisyydellä ja se rintalihas.... Siitä Timo ei oikein osannut sanoa muuta, kun että se voi olla joko ihan harmitonta ohimenevää tai sitten Pennyn etujaloissa voi olla jotain häikkää. Se ei ole kuitenkaan ontunut/arkonut tai nesteillyt tai mitään muutakaan oikeastaan koskaan, joten toivomme, että olisi kyse vaikkapa viikonlopun kuljetuksen aiheuttamasta krampista. Eilen menin kevyesti kentällä ja maastoillen, ja tänään tuuppaillaan taas koulua. Todennäköisesti huomenna vähän jumppaa ja kavaletteja ja sunnuntaina taas kisaillaan! Tälläkertaa kotona! :)

146. Kuvansi

Heipähei taas, Kuvansissa menikin eilen aivan koko päivä, liikkelle lähdettiin kello seitsemän ja illalla oltiin seitsemän aikaan perillä! Matkoihin meni reilu parituntinen suuntaansa ilman sen suurempia pysähdyksiä, Penny oli oikein mallikas matkaaja mutta Grazi hieman rimpoili takaisintulomatkalla ja siitä tuloksena silputut kuljetussuojat. Videoitakin kenties luvassa, Hennalta jos vain saan. :)

Itse kisat meni ihan okei, vaikka tuloksia katsomalla voisi saada aivan toisenlaisen kuvan. Tai siis enhän nyt tyytyväinen ole - 90cm 8vp ja 100 cm hyl. - MUTTA viimeviikonloppuun verrattuna voin taas olla ihan hyvillä mielin kuitenkin. Ongelma oli tälläkertaa kuten usein ennenkin se, etten pyytänyt Pennyä tarpeeksi eteenpäin. En kyllä jarruttanutkaan, mutta Penny oli tänään sillä moodilla, että olisi pitänyt viimeisetkin askeleet ratsastaa. Kaikki esteet päästiin yli ja ainakin metrin alkurata oli oikein kiva ja sujuva, kunnes tuli extempore kielto kun jäin jo vähän liikaa luottamaan, että Penny menee...

Noh analysoinpas tässä nyt radat kun ei videotakaan ole ainakaan vielä.

90 cm 367.1

Rata alkoi melko alitempoisesti, Penny oli pohkeen takana, mutta hyppäsi kuitenkin ihan hyvin. Sain rytmistä kiinni kolmannelle esteelle ja siitä menikin sujuvasti aina kutoselle asti, kuutonen oli sarja, jolle tuli kielto. Penny huomauttaa viimeistään sarjalla, jos tempo/ratsastus/luottamus ei ole kohdallaan ja ei monesti silloin sinne mene, mutta jos sarjalle pääsee sisälle niin ei toistaiseksi ainakaan koskaan ole välissä kieltänyt. Ja Penny hyvin harvoin kieltää ilman syytä, mutta syyksi riittää hyvin pienikin asia. Noh, uusi lähestyminen ja hyvin meni, viimeiselle esteelle eli numerolle kahdeksan tuli vähän laakana ja pieni kopautus riitti pudottamaan esteen joka oli siis sininen aaltolankku. Mutta tarkkaahan se pitääkin olla, siis ratsastuksen, ihan hyvä veto laittaa välillä esteitä jotka putoaa pienemmästä kuin normaalit esteet, karsii jyviä akanoista ja tämä este koituikin melko monen kohtaloksi, vaikka rata olikin muuten ihan puhdas.

100 cm A.2.0

Metri alkoi ihan täydellisesti! Penny oli tosi hyvä ja lähti hyppyyn siitä mistä pyysin ja mielestäni sain tehtyä nopeat käännökset, vaikka en kaahottanut*. Sitten taas esteelle numero kuusi, joka oli tälläkertaa perus okseri, tuli kielto, kuten sanoin jo, ihan yllättäen ja melkein tipahdin selästä. Noh taas uudet vauhdit ja se okseri ok, mutta heti sen jälkeen oli neljän laukan suhteutettu sarjalle, ja rytmi ei ollut kohdillaan joten sarjaa me ei sitten päästy. Mutta kokemusta rikkaampana kotiin. Ja kutsuttiimpa minut tuomarintorniinkin - ei suinkaan raipankäytön* tai muun vastaavan takia, vaan siksi, että hylyn jälkeen saa hyppy-yrityksen vain kerran ja erehdyin tekemään kaksi. Opinpa senkin. :D

Tätä on aina hankala selitellä, mutta en ehkä ole niin kilpailuhenkinen, että ärsyyntyisin huonosta menestyksestä tai keksisin siihen syitä. Ratsastin huonosti niin ratsastin, voivoi seuraavalla kerralla paremmin. Pääasia kuitenkin on, että Pennyn kans on kivaa ja saadaan kokemusta. Mielummin ratsastan siististi ja otan vaikka sen hylyn, kun pärjään kaahaten ja rumalla ratsastuksella. Anteeksi, mutta niin se vaan on, että sillä jotkut pärjää, mutta en usko, että se keino kovin kannattava on näin pidemmällä mittakaavalla. Kuluttavaa hevosta ajatellen ja vaarallista, se vika ei suinkaan ole yleensä "maneesin pohjassa" tai "vaikeassa radassa".

Kuten ajo-opettaja ukkini sanoja soveltaen: "Vika ei ole autossa, vaan ratin ja penkin välissä." = Vika ei ole hevosessa vaan siellä selässä. Se joka ohjista pitää. Vikaa on myös minussa.

Vielä on kerrottava viisaat sanat, jotka voitte bongata myös Kantelesärkän tallin fb:sivuilta Dominiquen kirjoittamana:

"Practice doesn't make perfect. Perfect practice makes perfect."

Siinä on ajateltavaa.

145. Viikkokysely

Kuten ainakin 24 teistä on huomannut, olen laittanut blogiin kyselyn täksi viikoksi, kysely tuloksineen kuului näin:

Vaihtuuko blogin ulkoasu liian usein?

Kyllä        2  ääntä
Ei            18 ääntä
Ei väliä   4 ääntä

Eli tämän kyselyn tulos on aikalailla selvästi luettavissa, eli voin vaihtaa ulkoasua inspiksen tai sellaisen halun iskiessä, ilman, että se kovin montaa henkilöä haittaa. :)

Ajattelinkin nyt tehdä blogiin niinsanotun viikkokyselyn, eli samaan palkkiin tulee aina lauantaisin uusi kysymys, johon toivonmukaan vastaatte, kauaa se ei vie, sillä yksi hiiren klikkaus on riittävä. :)

144. Tilannepäivitystä

Heippa vain! Tulin tänne kertomaan uutisia vähän tästä viikosta ja muutenkin, ettei blogi ihan kuoletu. Tässäpä alkuun ihana Anastasian (Anan blogi) tekemä video miusta ja Pennystä. Aivan ihana miun mielestä, kuvaa just sitä mitä Pennyn kans tekeminen on parhaillaan. Se on rakas ♥

Olisin halunnut upottaa videon blogiin, mutta tietenkään se ei onnistu.. Noh, tätä tekstiä klikkaamalla näette videon :)

 

 

Noniin, sitten niihin uutisiin. Mistäs aloittaisin... Viimeviikonlopusta huolimatta olen suunnitellut meneväni sinne kuvansiin, taisiis olen ilmoittautunut eli olen menossa. Ihan hyvillä fiiliksillä, mutta ei tietenkään ihan yhtä varmalla ololla kuin yleensä. Mutta kyllä me selvitään. Mennään Hennan ja Graziellan kanssa, itse menen 90 ja 100 cm ja Henna menee 100 ja 110 cm. Ana ja Meri lähtee meidän huoltojoukoiksi ja meiltä startataan sunnuntaiaamuna kello seitsemän. Kivaa! :)

 

Sitten pari ongelmaa, jotka taas on tällä viikolla tulleet esiin: Penny nirsoilee nyt taas kauran suhteen, joten taas olisi jotain ruokinnalle tehtävä. Eilen lisäsin kauran sekaan ½ L täysrehua ja otin siis sen määrän kaurasta pois, ja ihan hyvin maistui. Tärkeintä että syö ja saa ravintoaineet kasaan. Sitten toinen ongelma on se, että Penny on nyt pyöristynyt hyvin, selkä on vahvistunut, mutta sen lavat on niin kapeat, että satula valuu eteenpäin, vaikka muuten istuukin hyvin. Geeli auttaa asiaa vähän, mutta tänään kokeillaan ekaa kertaa etuosageeliä, joka siis täyttää vähän vielä puuttuvia selkälihaksia ja toivonmukaan pitää satulan paikoillaan. Koko talven olen pitänyt romaania, kun Pennyhän laihtui vähän tuossa muuttorumban yhteydessä.

Tuollainen löllerö, meillä vain kirkkaana ja jos on hyvä niin ostan
sen, käytettynä.

 

Sitten itseeni, eli olen joskus harrastanut pilatesta ratsastuksen oheislajina ja jostain syystä se silloin sitten jäi, mutta nyt olen aloittamassa pilateksen uudestaan. Pilates on rauhallinen laji, jossa treenataan syviä lihaksia, tasapainoa, hengitystekniikkaa ja venyvyyttä. Äärimmäisen tehokasta ratsastajalle siis! Siitä lisää kun saan varattua vakiotunnin Animotionista:)

143. Kevätriemua

 

Kevät on kivaa aikaa kaikkinensa, paitsi siksi, että tammanomistajat ovat taas pulassa elikoidensa kanssa. Ainakin miulla on pienimuotoisia ongelmia kun tuo pikku Penny heittäytyi nyt sellaiseen dramaqueen -rooliin tämän ensimmäisen kiiman ansiosta. Ei oikein sunnuntaina kisat kiinnostaneet ja menikin kehnonlaisesti, tai no ihan surkeasti. Mutta eipäs tuo lannista, sellasta se tuon Pennyn kanssa eläminen on kun koskaan ei tiedä, että mistä ja mikä milläkin kertaa puristaa. :)

Moni kysyikin että "Mikä sille Pennylle oikein tuli?" Se siis ei hypännyt mielellään, kielsi tosi herkästi (siis normaaliakin herkemmin) ja hypätessään oli aika etupainoisen tuntuinen ja kuulema myös sen näköinen. Laukan säätely oli tosi vaikeaa, koska hevonen ei kerta kaikkiaan ollut avuilla. Metrissä käytiin hyppäämässä muutama este ja keskeytin, sitten kävin metrikympin verkassa ja en startannut ollenkaan. "Ärstyttikö?" No kyllä! Sillä hetkellä ärsytti vähän kaikki, mutta eniten se, että tuon hevosen kanssa ei koskaan voi edellisenä päivänä tietää millainen seuraava on. Annoin Pennyn Merille ja menin itse ratahenkilöksi loppukisojen ajaksi. Siinä töitä tehdessä vähän ärsytys laantui ja kisojen jälkeen menin hoitamaan Pennyn jalat ja ratsastin Hessun. Iltatallia tehdessä totesin viimeistään, että kaikki tämä - kieltojen lisäksi äkäisyys ja haluttomuus, johtuu kiimasta, sillä Penny käyttäytyi juuri niinkuin hepat silloin tapaavat. Kuseksi kaikkialle kokoajan ja inisi ja vinkui jos joku hipaisi vaikkapa kylkeä tai mahaa. Pitäähän sitä ymmärtää ja hoitelinkin sitä iltatallin jälkeen varmaan tunnin verran, miun omaa pikku monskia. ♥

 

Tänään äiti meni taas Pennyllä ja mie äitin jälkeen. Se oli taas hyvä ratsastaa ja kevyt. Menin myös Laralla ja käytiin ostamassa JRR:ltä magnesiumia ja shy feederiä, jos niillä saataisiin vähän kiimaoireita rauhoittumaan. Äiti osti miulle myös alesta ihanan mountain horsen liivin! ♥

142. Kuvapläjäys

Tiedossa paljon kuvia ihan viimepäiviltä! Toivottavasti tykkäätte kun taas blogissa tuoretta kuvamateriaalia. :) Viimeisenä myös video viime viikonlopun valmennuksista. Muuta en nyt ala kirjoittelemaan kuin jotain noihin kuviin.

Nää hyppykuvat on siis viimeviikon sunnuntailta, Dominiquen
valmennuksesta. Tässä jo radalta, muuri oli sarjan B-osa pienen A-kavaletin jälkeen.

Mun istunta... :P

 Miun lemppari näistä kuvista tämä

ja seuraava.

 

 

 Sitten eilinen estetunti, jolla menin Örkillä. Se on

yksi meidän tuntihevosista.

 

 Hauska tehtävä oli mennä kavalettilinjalla ilman käsiä,

ohjat oli sidottuna kaulalle.

Hienosti pieni Örkki pinnisti isommankin

esteen yli.

 

 

Sit vielä se video...

 



141. Motivaatiosta

Mikä antaa teille motivaatiota tekemiseenne? Mikä motivoi tekemään läksyjä tai töitä, mikä motivoi treenaamaan omaa kuntoa tai kilpailulajia?

Jokaiselle lienee henkilökohtaista mistä motivaatiota ja innostusta omaan tekemiseen tulee. Itselläni paras motivaattori on ajatus siitä, että aina voi kehittyä paremmaksi. Aina voi koittaa tulla paremmaksi. Sen lisäksi kilpaileminen kiehtoo ja antaa aihetta treenaamiselle. Jännitys ja onnistumisen tunne on varmaankin parasta tässä lajissa, mutta ei epäonnistuminenkaan motivaatiota kaada, sillä sehän juuri antaa lisää treenattavaa. Ratsastuksessa ei ole koskaan valmis ja jokainen voi olla hyvä omalla tasollaan. Voidaan sanoa, että ratsastaja on taitava, vaikka hän olisikin vasta alkeistunnilla. Hän on taitava siinä mitä itse tekee, ei aina tule verrata maailman huippuihin.                    

                                     Muutenhan meistä todella harva olisi taitava.

Minä ja suomenhevosruuna Ransuli 2007

En sanoisi, että olen kovinkaan kokenut, mutta mielestäni oppinut hevosista paljon vuosien mittaa. Ei ole tärkeintä osata ratsastaa, vaan myös käsitellä hevosta jokapäiväisissä arkitehtävissä, kuten taluttamisessa, hoitamisessa ja ruokkimisessa. Sen lisäksi hevosenlukutaito, eli taito tietää mitä hevosen päässä milläkin hetkellä mahtaa liikkua, kasvaa. Oppii tuntemaan hevosen ilmeitä ja reaktioita. Sen lisäksi oppii tuntemaan eri hevosia yksilöinä. Vieras hevonen on aina vieras, kokenut hevosihminen tietää sen ja osaa olla varuillaan myös silloin. Äkäinen hevonen on äkäinen myös kokeneelle, mutta mahdollisesti kokeneempi tietää mistä se johtuu tai ainakin osaa käsitellä hevosta vaarantamatta itseään. Eikä sekään mene aina niin. Myös parhaille sattuu ja tapahtuu, onnettomuus voi olla senteistä ja sekunneista kiinni. Hevonen on kuitenkin aina arvoituksellinen, myös se tallin pullamaisin polle.

 

Tullakseen hyväksi ratsastajaksi on tietenkin tärkeää ratsastaa mahdollisimman paljon ja erilaisilla hevosilla, mutta on tärkeää myös käsitellä hevosia paljon erilaisissa tilanteissa. Ihan siitä tallin siivoamisesta ja hevosten ruokkimisesta kilpailutilanteessa hevosen käsittelyyn. Sama hevonen voi olla aivan erilainen eri tilanteissa.

 

Näistä vinkeistä saan ainakin itselleni paljon motivaatiota treenaukseen ja aamulla aamutalliin heräämiseen:

 

1. Ratsasta monenlaisia hevosia, kaikkia mitä mahdollista, myös sitä "ärsyttävää kouluttamatonta jukuriponia" kuin sitä "paksukalloista suokkia" että myös sitä "kuumakallea". Vaikka kaikki ei voisi opettaa sinua hyppäämään isoja esteitä tai ratsastamaan täydellisiä koulukiemuroita täydellisessä peräänannossa, voit silti jokaiselta oppia jotain.

 

2. Käsittele hevosia. Jos sinulla ei ole omaa hevosta, hanki hoito- tai vuokrahevonen. Halukkaalle ja ahkeralle varmasti löytyy jostain hoitohevonen, pitää vain olla rohkea ja kysyä. Tässäkin pätee se, että jokaiselle ei sitä säihkyvää kilpakenttien tykkiä kohdalle satu, mutta varmasti yhtä paljon hevosen käsittelyä oppii myös harraste- tai tuntihevosen kanssa. Tilanteet vain on erilaisia.

 

3. Mikäli mahdollista, osallistu tallin arkirutiineihin. Tee jonkunverran tallihommia. Jokainen hevosten kanssa vietetty hetki opettaa niistä, vaikkei sitä sillä hetkellä tajua.

 

4. Pitää ymmärtää rajallisuus. Ratsastus on kallis harrastus. Raha ei välttämättä riitä kaikkeen. Hevosen taidot ei välttämättä riitä kaikkeen. Omat taidot ei vielä riitä. Ei tarvitse kurkotella kuuta taivaalta. Pieni asia nyt on isompi joskus tulevaisuudessa. Rajallisuutta on kaikessa.

 

5. Jos olet onnekas ja omistat oman hevosen tai vuokrahevosen niin älä pelkää kysyä apua. Monet ongelmat on mahdotonta selvittää yksin. Taitavienkin ratsastajien hevosilla ratsastaa välillä muut, taitavammat ratsastajat. Voin sanoa, että viimekevään ongelmista en olisi selvinnyt ilman äitin apua, äiti ratsasti Pennyllä muutamia kertoja ja meillä alkoi heti sujua paremmin.

 

6. Kysyvä ei tieltä eksy, joten kysy aina jos epäilet jotain. Joskus ihmiset voi olla väsyneitä tai ärsyyntyneitä ja vastaus voi olla jotain muuta kun sen pitäisi olla, mutta silti ei pitäisi pelätä kysyä. Hevosten hoidon aloittelussa kysymyksiä varmasti jokaisella herää. Samoin myöhemminkin. Aina ei edes ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä jotain, joten pahitteeksi ei olisi kysyä useampaakin mielipidettä.

 

7. Pidä välillä hevoslomaa. Ei aina tarvitse olla heppojen kanssa, kyllä se pidemmän päälle tekee jokaiselle hyvää ottaa lomaa siitä, mitä päivittäin tekee. Myös hevostelusta.

 

8. Menestyksen ja kehittymisen eteen on tehtävä töitä. Oikotietä onneen ei ole. Joskus jokin oikotie voi tuntua hetken hyvältä, mutta jossain vaiheessa tulee takapakkia.

 

9. Ratsastajasta ei välttämättä tee hyvää se, että hevonen kulkee peräänannossa tai ratsastaja hyppää suuria esteitä. Ei myöskään ratsastajasta tee huonoa se, että hevonen ei kuljekaan peräänannossa tai ratsastaja ei hyppää isoja esteitä - tai esteitä ollenkaan!

 

10. Tarvitaan myös ripaus onnea ja hyviä sattumia sekä kärsivällisyyttä ja uskoa omaan osaamiseen! Jokainen voi kehittyä omalla tasollaan, kaikista ei tarvitse tulla maailmanmestareita! :)