143. Kevätriemua

 

Kevät on kivaa aikaa kaikkinensa, paitsi siksi, että tammanomistajat ovat taas pulassa elikoidensa kanssa. Ainakin miulla on pienimuotoisia ongelmia kun tuo pikku Penny heittäytyi nyt sellaiseen dramaqueen -rooliin tämän ensimmäisen kiiman ansiosta. Ei oikein sunnuntaina kisat kiinnostaneet ja menikin kehnonlaisesti, tai no ihan surkeasti. Mutta eipäs tuo lannista, sellasta se tuon Pennyn kanssa eläminen on kun koskaan ei tiedä, että mistä ja mikä milläkin kertaa puristaa. :)

Moni kysyikin että "Mikä sille Pennylle oikein tuli?" Se siis ei hypännyt mielellään, kielsi tosi herkästi (siis normaaliakin herkemmin) ja hypätessään oli aika etupainoisen tuntuinen ja kuulema myös sen näköinen. Laukan säätely oli tosi vaikeaa, koska hevonen ei kerta kaikkiaan ollut avuilla. Metrissä käytiin hyppäämässä muutama este ja keskeytin, sitten kävin metrikympin verkassa ja en startannut ollenkaan. "Ärstyttikö?" No kyllä! Sillä hetkellä ärsytti vähän kaikki, mutta eniten se, että tuon hevosen kanssa ei koskaan voi edellisenä päivänä tietää millainen seuraava on. Annoin Pennyn Merille ja menin itse ratahenkilöksi loppukisojen ajaksi. Siinä töitä tehdessä vähän ärsytys laantui ja kisojen jälkeen menin hoitamaan Pennyn jalat ja ratsastin Hessun. Iltatallia tehdessä totesin viimeistään, että kaikki tämä - kieltojen lisäksi äkäisyys ja haluttomuus, johtuu kiimasta, sillä Penny käyttäytyi juuri niinkuin hepat silloin tapaavat. Kuseksi kaikkialle kokoajan ja inisi ja vinkui jos joku hipaisi vaikkapa kylkeä tai mahaa. Pitäähän sitä ymmärtää ja hoitelinkin sitä iltatallin jälkeen varmaan tunnin verran, miun omaa pikku monskia. ♥

 

Tänään äiti meni taas Pennyllä ja mie äitin jälkeen. Se oli taas hyvä ratsastaa ja kevyt. Menin myös Laralla ja käytiin ostamassa JRR:ltä magnesiumia ja shy feederiä, jos niillä saataisiin vähän kiimaoireita rauhoittumaan. Äiti osti miulle myös alesta ihanan mountain horsen liivin! ♥