3. Maanantai ja takaisin kouluun + muisteloita

Heipps, eli nyt kun kirjoitan on jo tiistai. Eilen meni niin myöhään etten tullut enää koneelle, pahoitteluni siitä. Mutta nyt kuitenkin kirjoitan eilisen, maanantain 24.10.2011 kuulumisia.

Syysloma loppui ja kouluun piti lähteä, koulua oli vain kaksi tuntia, mutta ärsyttävällä tavalla niin, että jouduin koko päivän siellä olemaan. Koulun jälkeen tuntihevosten laittoa, Petterin laitoin ihan turhaan, siltä puuttui kenkä, itseasiassa kaksi, sitten järjestin Peten ratsastajalle toisen hevosen. Tänään onneksi on kengittäjä tulossa. Samalla kengitetään Belleponi. Nenna tuli sitten tallille ja taas aikeet mennä kävelemään maastoon ilman satulaa peruuntui. Mutta Nennan kanssa otettiin yksityiset sisälle ja loimet pois. Allun tarhasta sain sähköiskun ja Nenna reilu vaan nauraa. :D


Petteri, vanhaherra 20 v.
Kuvan ottanut Jenny Haapala ja se on täältä.



Allu tuntiheppa, laitan kuvan aina jos mainitsen jonkun hepan, jota ei
aikaisemmin ole kuvissa esiintynyt,
vaikka suurinosa lukijoista meidän hepat varmasti tunteekin :)
Kuvan on ottanut Elisa M.





Kun alkoi olla tunnit jo ohi, alettiin Nennan kanssa laittamaan omia hevosia, Pennyä ja Zippoa valmiiksi äidin estevalmennustunnille. Pesin kaikki Pennyn suojat ja sitten tuskailin että mitkä sille laitan jalkaan, no pikakuivatin yhdet ja ne ehti ihan hyvin kuivuakkin, sain siis ne jalkoihin. Tunti meni ihan hyvin, mentiin pitkää tehtävää, jossa oli ravilähestymisiä, ravipuomeja, yksittäistä estettä, innareita ja kolmoissarjaa, kaikki tehtävät mentiin konrolloidussa, melko lyhyessä laukassa. Minulle ja Nennalle pidennettiin sarjaa lopuksi, että meidän isolaukkaiset hepat mahtuu kunnolla väleihin. Korkeutena oli keskimäärin n. 80 cm, tehtävä oli tekninen. Pennyn kanssa tällähetkellä tarvitaan eniten harjoitusta juuri sarjoilla, innareilla ja ravipuomeilla, sillä niillä/niiden jälkeen vauhti kiihtyy melkoisesti. Kerran tultiin ihan ihmehyppy 4. esteelle, lähestyminen tosihuono! Mutta sen jälkeen tulin vielä ja sain hyvän hypyn.





Tehtävän kolme ensimmäistä osaa ravissa, 1. ravilähestyminen pysty, 2. ravipuomit, 3. ravilähestyminen okseri, laukassa viimeisestä innarivälistä 4. pystylle, vasemmalle, 5. in-and-out "innarit" ja sieltä kolmoissarjalle, pysty-6m-pysty-9m-okseri. Myöhemmin 0.5m pidemmillä väleillä.









Paint -suherrus tehtävästä.



Tunnin jälkeen iltatallin tekoa, hevosten ruokkimiset ym. viimeiseksi hoidin vielä Pennyn jalat ja laitoin linimentit hyppyjen jälkeen. Kuraruvet on jo tosihyvällä mallilla, toivottavasti sama parantuminen jatkuu! Ne on siis vuohiskarvojen tyvessä, siellä ihossa, eli ei vuohiskuopassa, missä rupea normaalisti on. Nennan pikkusisko Jenna, oli ottamassa videoita tunnista, lisään ne illan bloggaukseen, jos vain saan siirrettyä koneelle. Ja muuten, saan siihen kameraan sen laturin tälläviikolla, eli tuoreita kuvia luvassa! :)

Alempana oleva teksti ei käsittele tätäpäivää, vaan menneitä hevosia, ja niiden merkitystä minun ratsastukselle, samalla tallimme perustamista ym.

Tänään koulussa ajattelin sitä, kuinka paljon hevosia meillä on ollut ja miten ne on vaihtunut, samalla mietin kuinka moni hevonen tai poni on ollut minun ratsastajanuralla merkityksellinen, niitä on tosimonta! Ajattelin aina kun minulla on aikaa, voisin esitellä postauksessa yhden merkityksellisen hevosen ja niiden kuvia, tai jos juttua on vähemmän, kuten tänään, laitan kaksi hevosta esittelyyn. Tänään vuorossa ei ole Belle, vaikka se tallin ensimmäinen hevonen onkin, vaan silloisen Kiviniemen Tommi -tuntiponi ja meidän tallin omat Bessica -shettis ja Roope, sekä Hemmaus -suokit.

Ennen v. 1999 ja meidän tallin rakentamista, äiti oli työharjoittelussa Kiviniemen tallilla, se on nykyisen Satulantallin paikalla ollut talli. Nykyään tämä talli tunnetaan Joensuun Ratsastusopistona. Äiti vei sitten meidät (minut ja Tomi-veljen) ratsastamaan eräänä päivänä talutustunnille, se oli ensimmäinen kerta hevosen selässä ja olin 4 vuotias. Sain valkean Tommi -tuntiponin, jos oikein muistan. Autossa, menomatkalla tunnille muistan kun äiti opetti kuinka hevosen saa liikkeelle. Tunti oli ja meni, itse siitä en muista mitään, mutta sen muistan että siitä alkoi innostus hevosiin.

Riikolan Roope -suokki.

Seuraavana kesänä meille alettiin rakentamaan tallia vanhasta sikalasta, nykyinen vanhatalli on siis vanha sikala. Belle ostettiin jo ennen tallin valmistumista ja se asui myllyssä, jossa oli kaksi tilapäiskarsinaa. Bellen kaverina oli kaksi vuohta (vuohia; vuohta :D) ja myöhemmin Roope -suokki. Bellen "kulta-aika" ei kuitenkaan alkanut vielä, sillä ensikertaa Belle puraisi minua samana päivänä kun se tuli meille, ja aloin pelkäämään sitä kamalasti. En siis uskaltanut tehdä ponin kanssa mitään.

Kuvia koitan kovasti löytää, mutta valitettavasti sivut, joilla kuvia olisi, on taidettu poistaa :(

Myöhemmin, kun Bellen kanssa tekemisestä ei tullut yhtään mitään, aloin kokeilla muita hevosia. Roope -suokki oli välissä lemppari, vaikka sillä en uskaltanut kovin paljoa ratsastaa. Bessica -shettis oli meillä muutaman viikon, se osoitti minulle itsepäisyytensä ja sen, että hevosten kanssa ei aina onnistuta. Kuitenkin muistan sen, että jäin ikävöimään Bessicaa. Se oli musta, alle metrin korkuinen Shetlanninponitamma. Puri, potki ja pukitteli. Eräällä tunnilla se seisoi paikallaan n. 3 min liikkumatta mihinkään suuntaan, yhtä-äkkiä se lähti kamalan kovaa laukkaa, ja en ollut siis koskaan laukannut, tipuin selästä ja sanoin etten enää koskaan ratsasta tuolla ponilla.

Meille ostettiin Hemmaus -suomenhevonen ja siitä tuli heti lempiheppa. Kävin Hemmauksella tunneilla ja hyppäsin elämäni ensimmäiset esteet, sekä ensimmäiset laukka-askeleet otettiin hemmauksen kanssa. Sekin ihan vahingossa. Tajuan vasta nyt miten arka olen ollut alkuaikoina. Osallistuin kisoihin ekaa kertaa, tehtäväluokkiin ja muutaman kerran sijotuinkin. Olin tosipieni silloin, mutta se ei minua haitannut, Hemmaus teki tehtävänsä ja tälläinen pikkutyttö sai puuhastella hevosten kanssa. Kuitenkin, Hemmaus oli raskasrakenteinen suht. vanha suomenhevonen, sen jalat alkoivat reistailemaan ja siitä piti luopua. Hemmaus vietti muutaman eläkevuoden, mutta sitten se lopetettiin. Hemmaus on kuitenkin sellainen hevonen, joka pysyy aina lähellä sydäntä, vaikka erityisemmin en suomenhevosista pidä.

Hemmaus Match Show'ssa, heppojen leikkimielinen näyttely, huomaa punainen ruusuke! :)

Minun ja Hemmauksen "kisat", tehtäväradalla, taitaa olla puomikuja :)

Hemmaus tarhassa, vähän on retuisen näköinen tamma.

Myöskin tarhasta.

Tätä postausta olen tehnyt kohta puolitoista tuntia! Monia tunteita ja hauskoja muistoja tulee mieleen kun katson kuvia ja ikävä on näitä heppoja. :( Kuitenkin ne on antanut paljon ja muistot säilyy. :)

Älä sure sitä,
että yhteinen aika on ohi.
Iloitse siitä,
että se on ollut.

Johann Wolfgang von Goethe