21.3.2012

75. Eläinlääkärin vakioasiakas

Siltä tässä nyt tuntuu että eläinlääkäri on kaartanut autonsa kanssa Kantelesärkän pihaan useammin kuin kerran tällä viikolla. Tai sitten vastavuoroisesti Jeeppi on kaasutellut Joensuun eläinklinikan pihaan.

Ei sillä, että mitään vakavaa olisi tapahtunut, mutta tässä viikon sisällä eläinlääkäri on tosiaan ollut työllistetty meidän tallin puolesta, niin yksäreiden kuin omienkin. Viimeviikolla rokotettiin Penny, Lara ja Pariis, nyt tällä viikolla eilen oli yksi ähkytapaus yksäritallilla, Pikkumyy leikattiin eilen klinikalla, tänään oli yksäreillä varattuja aikoja + Kawan korvien tarkastus. Toivottavasti eläinlääkäriä ei tarvitsisi työllistää enää tällä viikolla. Olkaa kaikki terveitä Aamen kiitos!

Pikkumyyn leikkaus meni tosi kivasti, se on jo ihan normaali, oma -riiviö- itsensä, syö, juo, nukkuu ja juoksee. Ja tappelee Tuhkimon kanssa ja riehuu. Leikkauksen aikana kävin kaupungilla autoilemassa yksin ja meinasin eksyä suureen Joensuu cityyn... Oonko vähän mualaistollo? :D Kävin varusteella maksamassa ne kisahousut ja konkkamyynnistä kävin vielä ostamassa GG suitset, koska miun entiset suitset oli mustat ja kaikki muut ruskeita ja sain halvalla nyt nätit ruskeet.... Joopajoo, mutta tosi kivat suitset. Ja ihanat kumiohjat. Sitten myös ostin nahkasaippuaa jokapäiväiseen puhdistamiseen, nämähän näette sitten tulevasta varustepostauksesta, johon liittyvä kysely on oikealla!

Kawan korvat tarkastettiin sen ravistelun takia. Se siis on nyt jonkun puol vuotta ravistellu päätä laukatessa ja laittanu korvat ihan linttaan niskaa vasten, siis silleen että ihan selvästi tyhmempikin huomaa että se vika on korvissa. No nyt eläinlääkäri katto ne ja sano että ne on tosi likaset sieltä syvältä sisältä ja pitää koittaa puhdistaa kostealla pumpulilla säännöllisesti sieltä sisältä. Jos ei parane niin vissiin uutta tutkimusta. Huomenna meen tesmimään. :)

Mitäpä vielä... Päivitän nyt nuo viikko-ohjelmat ja lisäilen ja muokkailen vähän tapahtumia. Ja perjantaina miulla on viimeiset YO kokeet ja sit toivottavasti voin valmistua ylioppilaaksi. Kuvia en ole ottanut uusia joten laitan tähän pari ihan jotain sattumanvaraista kuvaa koneen sisuksista. :)

Ekat aluekisat, varkaus ja vuosi 2008
Kawa
Onneks oon kehittyny ees noitten jalkojen kanssa :D

"Kauniin" muokkauksen olen tehnyt ihan itse
ja samat kisat kyseessä.

Samat kisat.
En tiedä oonko kirjottanu tästä täällä blogissa, mutta Kawan kanssa
v. 2008 kaaduttiin marraskuun Halloween kisoissa. Siitä tuli meille todellista takapakkkia yhden vuoden ajaksi hyppäämisessä kun molempien varmuus vähän karisi... Kawalla jäi kyseisen esteen ylin puomi
etujalkojen väliin ja laskeutuminen meni pahasti mönkään. Itse tulin pääedellä alas ja Kawa kierähti ihan
ympäri, mutta ei kuitenkaan miun päältä. Miulta iteltä meni muisti siltä päivältä, en siis muista vieläkään kun aivan pieniä
pätkiä, mm. sen kun huudan että en halua ambulanssiin ja sen kun ambulanssi tuli. Ella oli hoitanu Kawan pois ja sille ei ollu tullu mitään, miullakin oli vain aivotärähdys. Viikkoon en sitten ratsastanut ollenkaan ja seuraavana viikonloppuna DB valkkoihin ja voin sanoa että sillon pelotti AIVAN SAIRAASTI. Koskaan sitä ennen en ollut ratsastaessa pelännyt, varsinkaan omalla ponilla, mutta sillon muistan kun minua pelotti aivan mielettömästi hypätä esteitä. Sitten siitä hitaasti toivuttiin ja mentiin puomeja ja pikkuesteitä ja sitten taas normisti. Sen jälkeen oon ollu ehkä vähän arempi, mutta en haluu pelätä mitään koska pelon kanssa eläminen on ekä ärsyttävintä mitä on. Tottakai itsesuojeluvaisto on eriasia. En ehkä muuten pelkäis tollasta tilannetta, mutta se tunne vieläkin kun en vaan muista mitä kaks sekuntia sitten sanoin tai tein, ja Marikakin oli sanonu miulle varmaan seitsemän kertaa millä esteellä kaaduttiin mutta silti olin vaan jankannu et mikä este se oli? Kamalaa...
Ja loppuun tuhkimo mallina kesänodotusta lisäävät kuvat ♥

2 kommenttia:

  1. Ei mullakaan ole muistikuvia siitä,kun lensin klaran selästä silloin estetunnilla.. Olin kuulemma ollut hauskan näköinen. :)
    Mutta joka putoaminen jättää jonkinmoisen jäljen, mutta sen kanssa vaan on opeteltava elämään. T: Satu

    VastaaPoista
  2. Hui,mikä kuva..
    Mulle on käyny kaks kertaa estellä noin,ja toisella kerralla jäi jalka alle:/ Itelle ei suurempia kammoja siitä tullu,mutta sitten kun yks toinen tyttö kaatu samasella hevosella millä tapahtu toinen noista mun kaatumisista,niin seuraavan kerran,kun hyppäsin sillä hevosella olin selvästi paljon varovaisempi.. Saikohan tosta nyt mitään selkoo?:D

    VastaaPoista

Kommentit muuttuivat valvotuiksi roskapostin takia! Minulle alkoi tulla kaikenmaailman mainoksia kommentteihin, joten päätin siirtää kommentit valvotuiksi. Jokatapauksessa julkaisen jokaisen kommentin ja sananvahvistus on otettu pois käytöstä. Palaute, tsempit, risut ja ruusut on tervetulleita, kuten kaikki muukin! Toivottavasti pidätte blogista.
♥;llä Jasu